”Valta tarkoittaa yleisesti jonkun tai jonkin oikeutta tai mahdollisuutta hallita jotakuta, määrätä tai päättää jostakin.” –Wikipedia
Joukkueessa ja yritysvalmennuksissa puhumme usein periaatteista. Niitä on monenlaisia, ja painovoima helppo esimerkki. Se on näkymätön, kuten muutkin universumin lait. Silti se on olemassa ja halusit tai et, se vaikuttaa sinuun, muihin, ja koko ympäristöösi. Tällainen periaate -tai laki- ei ole ihmisen tekemä kuten esimerkiksi valtion lait, eikä siten mikään mielipidekysymys. Se on tosiasia. Ja jokaisella meistä on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta ei omiin faktoihin.
Ennen kuin voi ymmärtää mitä periaatteet ovat, on ymmärrettävä tieteen maailmankuvasta jotakin. Maailmankaikkeudessa vaikuttavat fysiikan lait, jotka pohjautuvat matematiikkaan. Jo 1600-luvulla Isaac Newton osoitti, että taivaankappaleiden sijannit kykeni laskemaan prikulleen matemaattisia kaavoja käyttäen. Ne toimivat kuin taika. Seurasi aika, jolloin ajateltiin, että kaiken muunkin kykeni ratkaisemaan jollakin kaavalla. Ajattelusta kuitenkin luovuttiin siitä yksinkertaisesta syystä, että se ei toiminut. Maailmasta löytyi kokonaisuuksia, joiden luonne oli liian kompleksi selitettäväksi näin.
Tarvittiin parempi malli ennustamaan tapahtumia, ja kehittyi uusi ala nimeltä tilastotiede. Ihminen oppi, että maailmassa vaikuttavat periaatteet tulivat tilastollisista trendeistä ja että tilastolliset todennäköisyydet toimivat parhaiten monimutkaisten ongelmien ratkaisussa. Aikanaan opittiin myös, että joskus asiat, jotka ovat hyvin epätodennäköisiä, voivat myös tapahtua ja osaltaan sotkevat käsitystämme siitä, millainen tilanteessa vaikuttava periaate todella on. (Näistä ilmiöistä on kirjoittanut laajasti mm. Nassim Nicholas Taleb teoksissaan Fooled by Randomness (2001) ja The Black Swan (2007.))
Edellä mainittu painovoima toimii hyvänä havainnollistajana tästäkin syystä. Sen olemassaolo on helppo demonstroida: jos pudotat viivottimen sata kertaa alaspäin, se putoaa joka kerta alaspäin. Viivotin ei koskaan putoa ylöspäin, joten siihen vaikuttaa joku hyvin selvä ja mitattavissa oleva laki. Mustavalkoisuus tuo nopean ymmärryksen, sillä sata sadasta ei jätä tilaa mielipiteille. Tällainen on luonnonlaki, ehdoton ja tosi. Maailma on kuitenkin siis täynnä periaatteita, jotka eivät ole yhtä selviä. Silti nämä lait ohjaavat jokapäiväisiä asioita ihmisen käytöksestä, oppimisesta, ja otsikon mukaisesta vallankäytöstä lähtien. Ne ovat liian komplekseja ymmärrettäviksi joko/tai ajattelulla. Esimerkiksi kaksi eri ihmistä saattaa reagoida johonkin tilanteeseen hyvin eri tavoin. Seuraa, että emme enää ymmärrä, saati tunnista vaikuttavia lainalaisuuksia, emmekä siten syy-seuraussuhteita asioiden välillä. Tilastollinen trendi on kuitenkin edelleen olemassa, mutta piilossa.
Kaksi asiaa seisoo siis älykkään ongelmanratkaisun tiellä:
- Ihminen on aikojen saatossa oppinut erottelemaan kaiken nopeasti kahteen kastiin. Tätä voi syödä, mutta tätä ei voi syödä. Meidän bändi on hyvikset, mutta muut bändit on pahikset. Ero piti löytää nopeasti, sillä todellisuus ei antanut muulle mahdollisuutta. Toisin sanoen energiaa kannatti käyttää muuhun kuin pohtimiseen, ja toimintaa ohjasivat pitkälti tunteet, jotka ovat ajatuksia vanhempia ja voimakaampia.
- Kuten edellä kirjoitin, maailma ei ole mustavalkoinen paikka, vaan täynnä harmaan sävyjä. Meillä on elämä täynnä komplekseja ongelmia, ja aivot, jotka haluavat yksinkertaisen, helpon ja tehokkaan ratkaisun tilanteissa, joissa sellaisia ei yksinkertaisesti ole.
En ole poliitikko, ja yksi syy miksi en aktiivisesti seuraa sitä, on tässä. Politiikassa pelataan jatkuvia valtapelejä. Ihminen, joka ymmärtää käytöksen ja vallan lakeja, kykenee etenemään pitkälle, vaikka hänellä ei olisi yhteiskunnalle annettavaa. Siis uudelleen: Periaatteet ymmärtävä ihminen, jota kiehtoo valta ja huomio saa niitä molempia, vaikka ei olisi edes kiinnostunut yhteisten asioiden hoidosta. Puhutaan populismista, machiavellismista ja muusta, mutta usein ei ymmärretä, kuinka syvälle tällainen petos voi mennä. Samalla kun ihmiset hurraavat mustavalkoisille, tunteisiin vetoaville ja jopa hauskoina pitämilleen puheille, todellisuuden harmaana näkevät saavat vastauksia asioihin, joita he eivät haluaisi todistaa. Esimerkiksi käy tässäkin kohtaa vanha tuttu: Kuinka kauheuksiin johtaneet äärinationalismi ja fasismi saattoivat nousta ensimmäisen maailman sodan jälkeisessä Euroopassa?
George Santayaman ja Johann Wolfgang von Goethen sanoiksi pukemat truismit pätevät nyt kuten aina. Ne jotka eivät ymmärrä historiaa ovat tuomittuja toistamaan sitä. Saksalainen vielä lisäisi, että: Ne jotka eivät ymmärrä periaatteita, toistavat virheitä, joihin viisaat miehet tunsivat vastaukset jo tuhat vuotta sitten. Jos ihminen taas kykenee -tai paremmin sanottuna haluaa investoida energiaa, jotta oppii- näkemään tilastollisen trendin, hän kykenee paljon muuhunkin. Kuka tahansa trendin ymmärtäjä voisi nähdä, kuinka vanhat traumat, taloudellinen ahdinko ja halu löytää syylliset oman ryhmän ulkopuolelta eivät ole hedelmällisin alusta poliittiselle valtapelille.
On tutkittu tosiasia, että valtatyhjiön pyrkii ryhmässä täyttämään ensimmäisenä ihminen, joka kaikista vähiten kykenee valtaa yhteiseksi hyödyksi käyttämään. Makes sense. Kuvittele vaikkapa 13-vuotiaiden pikkupoikien jengiä. Ei se fiksu ja mukava poika kannusta muita hyppimään silloilta tai myllytä ryöstämään kioskeja. Päinvastoin; usein se haluaa johtaa, jolla on paha olla. Luin kerran osan tutkimuksesta, jonka mukaan suuryritysten hallituksissa istuvalla henkilöllä on noin 10% suuremmalla todennäköisyydellä joku persoonallisuushäiriö muuhun populaatioon verrattuna; narsistinen-, epävakaa-, antisosiaalinen– tai vielä muu. Suomalainen terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten on todennut samansuuntaisesti:
”Jos sinulla on hyvin syvää henkilökohtaista problematiikkaa, että koet riittämättömyyttä, huonoutta, ihmisarvo on murentunut, niin asema ja valta houkuttelee sellaista ihmistä.”
Vallan lait ovat moninaisia ja näkyvät usein epäsuorasti. Yksi vähemmän keskusteltu vallan aspekti esimerkiksi on, kuinka sokeita me olemme sille. Jos emme olisi, maailma olisi nykyisin parempi paikka, mutta ilman tätä sokeutta emme ehkä olisi täällä ensinkään. Selviytymisen näkökulmasta aggressio kehittyi varmistamaan kykyä taistella rajallisista resursseista; ruuasta, kumppaneista ja suojasta. Ja nykyisin pätee sama vallan laki kuin muinoinkin: se, jolla on valtaa, hallitsee myös resursseja. Tässä tullaan tärkeään, mutta harvoin keskusteltuun tai selvennettyyn kohtaan:
Se, että sinulla on valtaa ei kerro yhtään mitään siitä, mitä todella osaat alallasi tehdä. Se kertoo ainoastaan, että olet syystä tai toisesta päässyt käsiksi valtaan.
Liitämme valtaan paljon ruusuisia ajatuksia juuri siitä syystä, että se on tärkeä osa selviytymistä. Valtaan voi kuitenkin päästä käsiksi sairas ihminen tai ihminen, joka on perinyt valta-aseman, tai vain se, joka syystä tai toisesta on löytänyt naapuruston suurimman keihään. Ajatushan on melko pelottava. Haluammeko, että sellainen ihminen johtaa meitä? Tai: kuinka mitata ammattitaitoa eli sitä, mitä ihminen todella osaa tehdä? Tutkittu tieto kertoo onneksi paljon eksperteistä ja siitä, kuinka sellaiseksi voi tulla.
Ekspertillä (study of expertise and expert performance) tarkoitetaan ihmistä, jolla todistettavasti on huomattavaa taitoa alallaan. Asiantuntija on huonohko suomenkielinen sana, enkä tiedä kuinka paljon parempi on alansa huippu. Kyse on kuitenkin niistä periaatteista, joita harjoittelun täytyy noudattaa, jotta kehitymme. Painovoima vaikuttaa jokaiseen, kuten vaikuttavat myös oppimisen, liikuntafysiologian ja biomekaniikan lait. Ihminen, joka on jossakin taidossa oman alansa maailman huippu on siis poikkeuksetta ihminen, joka harjoittelussaan on noudattanut kestäviä periaatteita. Lisäksi hänen taitoaan kyetään mittaamaan objektiivisesti. Siirtovaikutus alalta toiseen voi kuitenkin olla pientä tai jopa olematonta; toisin sanoen se, että olet yhdellä alalla hyvä ei tarkoita, että osaat toisella alalla mitään.
Et voi tulla vaikkapa huippukirurgiksi ilman oman alan harjoittelua ja osaamista, sekä vuosien ja vuosien työkokemusta. Leikkaaminen on taito. Se ei kuitenkaan pois sulje sitä, että osaat lisäksi vielä käyttää vallan lakeja etenemiseen organisaatiosi hierarkiassa. Lisäksi on suuri ero siinä, mikä on esimerkiksi teorian- ja mikä käytännönosaaminen. Se, että opetat lääketieteen teoriaa ei kerro mitään siitä, kuinka hyvin osaat esimerkiksi leikata potilaita. Taidot ovat erilaisia, ja hyvin spesifejä.
Lopputulema kuitenkin on, että persoonat, joilla on ymmärrystä psykologiasta ja vallasta voivat siis päätyä minne vain. Tällainen ymmärrys voi tulla opiskelemalla, tai jopa olemalla sairas. Ihmisellä on sisäänrakennettu halu luottaa muihin ihmisiin, sillä se mahdollistaa toimimisen ryhmässä. Tätä ominaisuutta vallanhimoiset yksilöt käyttävät säälittä hyödyksi, ja esimerkiksi narsistisessa persoonallisuushäiriössä patologinen valehteleminen on vakuuttavaa, jatkuvaa, ja parantumatonta. Jokainen vuorovaikutustilanne tällaisen ihmisen kanssa on epäaito ja siihen liittyy valtapeliä, mutta emme yleensä näe sitä. Valtaan päässeet ja sitä käyttämään oppineet osaavat myös ympäröidä itsensä niillä, jotka todellisuudessa saavat tuloksia aikaan – ja näyttämään heidät itsensä hyvältä.
On esimerkiksi kuuluisia valmentajia, jotka ymmärtävät tekniikoista, taktiikoista, tai hyvästä kulttuurista vain suhteellisen vähän. He kuitenkin voivat ymmärtää vallasta paljon, ja etenkin sen, että jos he vaativat ympärilleen hyviä koutseja ja pelaajia, muut tekevät työn. Tuloksia tulee, ja tulokset sokaistavat. Tällainen vanhahko ”results only” on siinä mielessä huono toimintamalli, että jos et näe tuloksen taakse, et osaa korjata kurssia silloin, kun asiat eivät mene putkeen. Tällaisia vaiheita tulee tietenkin jokaiselle joukkueelle ja yritykselle, ja johtamisen roolin ymmärtäminen on mielestäni yksi väärinymmärretyimpiä asioita työelämässä. Siis se, että tiimi voi menestyä johtajan ansiosta, tai myös pitkälti tästä huolimatta.
Kaikki tämä on mahdollista, koska vallan lait toimivat harmaalla alueella, ja koska ihmiset niin helposti yhdistävät huomion ja statuksen osaamiseen. Kun panokset ovat riittävän kovat, vuoraa status onneksi itsensä onneksi myös osaamisella. Urheilussa näin ei usein ole, sillä panokset ovat ihmishenkiä pienemmät. Vastaavasti ydinasevallan presidentti ei voi alkaa räiskiä ympäriinsä ja tehdä mitä päähän juolahtaa. Hänellä on poikkeuksetta apunaan tiimi neuvonantajia; siis eksperttejä, jotka ymmärtävät mitä alalla tapahtuu. He voivat olla harmaita eminenssejä, jotka pitävät itsekin vallasta, tai ”vain” olla hyviä työssään. Joka tapauksessa he ovat ammattitaitoisia siinä määrin, kuin ovat heidän päämääränsä. He lisäksi sekä tuntevat historian, että käyttävät päätöksenteossa dataa niin, että pahimmat töpeksinnät jäävät tekemättä. (Edelleen muistetaan, että tilastolliseen trendiin voi kuulua poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Yleensä pahin ei onneksi tapahdu.)
Puhuimme aikaisemmin valtatyhjiöstä. Esimerkiksi geopolitiikassa tällaista tyhjiötä ei voi olla, sillä joku pyrkii täyttämään tyhjiön heti. Sama pätee joukkueen valmentamiseen; jos valmentaja ei käytä valtaa, pian sitä joukkueessa käyttää joku muu. Suurin syy siihen, että Suomella on ollut hyvin koulutettu armeija toisen maailman sodan jälkeen ei ole se, että se voisi voittaa kaikkien maailman muiden maiden armeijat. Suurin syy toimintakykyisen armeijan olemassaoloon on, että jos sinun armeijasi ei ole sinun maassasi, pian siellä on jonkun muun toimintakykyinen armeija. Vallan laki suosii ainoastaan sitä, joka on valmis käyttämään voimaa välittömästi, kun sitä vaaditaan.
Sivistyneessä maailmassa valtaa käytetään ensisijaisesti puheessa, mutta jossakin vaiheessa täytyy kuitenkin myös tapahtua tekoja. Toisin kuin nykyaikana yleisesti ajattelemme, valtaan liittyy myös fyysinen uhka: jos saat parkkisakon, se on vallankäyttöä, vaikka emme sitä yhdistäkään fyysiseen väkivaltaan. Sinulta kuitenkin viedään pois resursseja, joilla jokainen yrittää selvitä. (Tästä syystä on olemassa mm. libertaareja, jotka haluat lakkauttaa valtiot kokonaan, sillä pitävät niitä laittomina ja väkivaltaan pohjautuvina toimijoina.) Joka tapauksessa, aivan kuten arvojenkin kanssa, vallasta täytyy pitää kiinni myös teoissa, tai se menettää voimansa puheissa. Esimerkiksi noin vuosi sitten eräs suvereeni valtio ampui vieraan vallan sotilaskoneen alas, kun sen ilmatilaa oli toistuvasti loukattu. Jos sana ei tehoa, niin kovempi voima ehkä tehoaa.
Vallan lait määräävät myös virhemarginaalin. Esimerkiksi pienet valtiot (huom. sanasta valta) ovat ulkopolitiikassaan hyvin varovaisia ja harkitsevat kantansa jokaista julkista sanakäännettä myöten. Virheitä ei voi tehdä samassa mittakaavassa kuin jokin alueellinen valta tai suurvalta, jotka toimivat suurella virhemarginaalilla. Sama koskee myös valmentajaa joukkueessa, jossa hänellä on laaja kannatus ja tuki. Hän voi toimia rohkeasti ja turvallisesti, sillä tietää vallan olevan puolellaan. Vastaavasti tilanteessa, jossa kannatusta ei ole, tai jos sisäisestä vallasta kilpailevia tahoja on useita, liikkumavara virheiden suhteen on pieni. Tällainen rajoittaa huomattavasti toimijan edellytyksiä ja vapautta tehdä työtä. Suomen säilyminen itsenäisenä kylmän sodan läpi perustui taitavaan ja hyvin veitsenkärjellä toimineeseen ulkopolitiikkaan tilanteessa, jossa valtaan pyrki tauotta useampi taho.
Lopuksi haluan korostaa yhtä asiaa. Vallan lait ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta niitä ei ole vaikeaa ymmärtää. Ne eivät vaadi suurta määrää älykkyyttä, vaan ainoastaan viitseliäisyyttä ottaa asioista selvää. Tiedämme, että on asioita, joihin tietyt toimijat eivät kykene. Esimerkiksi fiksu suomenpystykorva ei opi Faradayn induktiolakia (tai sitten kyse on siitä, etten hallitse sitä itsekään, enkä siksi osaa opettaa.) Samasta painavasta syystä sammakoilla ei ole omaa avaruusohjelmaa. Kapasiteetti ei riitä. Kvanttimekaniikka ja muut hyvin abstraktit tieteen alat kenties vaativat tietyn rajan ylittävää kovalevyä ihmisiltä ennen kuin työ voi edes alkaa, ja olkoon se niin.
Tiedämme kuitenkin näistäkin eksperteistä sen, että treenaamalla kehittyy. Ja kun kyse on vallasta, riittää perusasioiden ymmärrys. On jokaisen velvollisuus perehtyä siihen ketä me äänestämme, kehen me luotamme, ja kuka on kykenevä päättämään siitä, kuinka ihmiset ja yhteisömme voivat.
“To live in the presence of great truths and eternal laws, to be led by permanent ideals – that is what keeps a man patient when the world ignores him, and calm and unspoiled when the world praises him.” –Honore de Balzac
Lauri H.
COACH HAKALA BLOGI 