Syyskausi on taputeltu ja jouluna oli mieluisaa vetää henkeä. Vuoden viimeinen kirjoitus vetää yhteen ajatuksia tapahtumarikkailta seura- ja mj-kausilta. Carol S. Dweckin Growth Mindset painottaa avoimuutta jatkuvalle oppimiselle, vaikka se joskus olisi tuskallistakin. Oppiminen on kiertokulkua- yrittämistä, erehtymistä, oppimista, lisää virheitä ja taas niistä oppimista. Nyt vuoden viimeisinä päivinä nöyryys painaa mielessä opeista tärkeimpänä.
“Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen” – Juho Kusti Paasikivi
Paasikivi tiesi, kuinka suuri muutos ajattelussa tapahtuu, kun avaa silmät faktoille. Tässä tapauksessa sille, että jokainen voi kasvaa ja muuttua täysin huolimatta siitä, mitä sillä hetkellä osaa. Vastakkainen Fixed Mindset puolestaan turvautuu siihen, mikä ei kasvata: välttelyyn, selittelyyn, laiskotteluun, ja sen kaiken naamioimiseen rakentavaksi. Jokainen on joskus edustanut näistä molempia, joten on tärkeää tunnistaa millä polulla kulloinkin tallaa. Ilman nöyryyttä et kuitenkaan kykene kohtaamaan faktoja etkä olemaan itsellesi rehellinen.
“We want our lives (and not just in soccer) to be never-ending ascensions, for that to happen properly our fundamental attitude about life and our appreciation for it is critical. This is that humble, gracious high-achiever that is thankful for everything they have been given in life, and has a contagious generosity and optimism that lights up a room just by walking into it.”-UNC Soccer Core Value
Kun kulkee, meidän on helppo hymyillä. Aina asiat eivät kuitenkaan suju, ja nousujohteinenkin yritys kohtaa aallonpohjia. On mielenkiintoista, että hyvistä jaksoista ei vaan tahdo oppia yhtä paljon kuin huonoista. Ei, vaikka asiasta olisi tietoinen ja tekisi töitä samalla tavalla. Vai tekeekö sitä? Voihan olla, että ihmisen perusluonne on sellainen, että emme tahdo ymmärtää ennen kuin vaasi on jo maassa palasina. Ja sitten vain nöyrästi palasia keräilemään.
Tässä on syksyn mittaan kirjoiteltu velhoista ja heidän oppipojistaan. Uskon muun muassa, että muuttuminen jo silloin kun ei ole aivan pakko on yksi iso asia, joka erottaa mestarit muista. Pinnallinen tai kärsimätön haluaa heti valmiin kakun ja pokaalin, kuvitellen sen tuovan täyttymystä. Viisas taas muuttuu ja jatkaa polulla, saapumatta perille. Ilman nöyryyttä ei kuitenkaan pysy reitillään hänkään. Omalle tekemiselle pitää olla raa’an rehellinen sekä voittojen, että tappioiden jälkeen. Joskus tappiosta näkee kaikki tulevat voitot, ja joskus voitokaskin jakso voi tarkemmin syynättynä olla huolestuttava, mutta ainoastaan jos on nöyryyttä tutkia ja nähdä syyt tuloksen takana.
Aikaisemmin kehumani Michael Gervais‘n Finding Mastery Podcast esitteli hiljattain naisen nimeltä Elizabeth Kapu’uwailani Lindsey. Olin kuullut nimen Havaijilla joskus 2000-luvun puolivälissä, mutten sen kummemmin tiennyt Lindseyn elämäntyöstä alkuperäiskansojen kanssa. Lindsey kuvaili heimojen vanhimpia sanoin they all walk a humble path. (http://findingmastery.net/elizabeth-lindsey/.)
Nöyryys ja ainoastaan nöyryys saa ihmisen ymmärtämään sekä paikkansa maailmassa, että polun joka johtaa kasvuun. Tällä ei toki tarkoiteta vähään tyytymistä tai kunnianhimon puutetta, vaan säännöllistä peiliin katsomista ja analyyttista asennetta tunnekuohujen sijaan.
”To live in the presence of great truths and eternal laws, to be led by permanent ideals-that is what keeps a man patient when the world ignores him, and calm and unspoiled when the world praises him.” -Honoré De Balzac
Nöyrällä- ei nöyristelevällä- ihmisellä ei ole tarvetta olla turhaan esillä, esittää muuta kuin on, eikä kiirettä päästä tulokseen ymmärtämättä monimuotoista prosessia. Pian on 2016 ja elämme maailmassa, jossa todellisen sivityksen ja kunnioituksen ovat korvanneet multitasking, pinnallisuus, kärsimättömyys ja julkisuus. Media, sosiaalinen media ja näköjään politiikkakin alkaa olla täynnä sekavia mielipiteitä; hyvin mustavalkoisia yleistyksiä ja tunteella lausuttuja puolitotuuksia. Kaikki nämä helposti vievät huomiota olennaiselta ja pönkittävät egoa, jolle on mielekästä olla esillä.
Vaatii nöyryyttä ja kovuutta sanoa EI maailmassa, jossa moni muu on matkalle aivan toiseen suuntaan.
Erässyksyn oivalluksista on ollut myös se, kuinka paljon ihminen elämässään muuttuu. Eteen tulee hetkiä, kun oppii uudelleen jonkin asian, jonka on periaatteessa ymmärtänyt jo hyvän tovin, mutta silti jotenkin unohtanut. Ymmärryksestä tulee uuden ja tuoreen käytännön kokemuksen kautta syvempi ja henkilökohtaisempi, ja uutta näkemystä on sanoin vaikeaa verrata vanhaan. Ne vaikuttavat paperilla aivan samalta, eivätkä luo mitään uutta, kun yrität kertoa jollekin ahaa– elämyksestä. Paras mitä osaan kokemukseen sanoa on hiljainen myhäily- ehkä se vaati tämänkin kolhun oppia vanha asia taas uusiksi.
“A great man is always willing to be little.” –Ralph Waldo Emerson
Etenkin urheilussa, jossa tulos on näkyvillä joka lauantai (ja parhaimmillaan kolme kertaa viikossa) olisi helppoa kulkea ylpeänä voittojen ja häntä koipien välissä tappioiden aikaan. Hyvällä syyllä nöyrä mutta itsevarma ihminen tietää, ettei häntä voi satuttaa kukaan, ellei hän sille itse ajatuksissaan anna valtaa. Paras versio itsestä palkitsee matkan uudelleen ja uudelleen.
“There is nothing noble in being superior to your fellow man; true nobility is being superior to your former self.” – Ernest Hemingway
Hyvää Uutta Vuotta,
Lauri H.
COACH HAKALA BLOGI 
Leave a comment