Tag Archives: Rohkeus

Vähättelyä Seuraa Väkivalta

30 Jun

Todellista väkivaltaa näkyy kilpaurheilussa onneksi harvoin. Jos pelin säännöistä ei kuitenkaan pidetä kiinni, kolkuttaa nokkapokka ovella nopeasti. Tämä näkyi pariin otteeseen myös viime keväänä kuin muistuttamassa, että pysyäkseen reiluna urheilu tarvitsee johtamista.

Rajojen asettaminen ja puolustaminen on yksi auktoriteetin keskeisistä tehtävistä. Lisäksi kilpailullisissa ympäristöissä se on valmentajan ja tuomarin kenties tärkein tehtävä. Vaikka yksittäinen tapaus ei anna syytä moraaliseen paniikkiin, on sääntöjen suhteen oltava valpas. Sallitut asiat tuppaavat jatkumaan, ja vähättelevässä ympäristössä vieläpä asteittain voimistumaan.

Miksi rajoja ylitetään?

Luonnon laki on täyttää se tila, missä kulloinkin olemme. Siirtyminen pelaajasta valmentajaksi on haastava juuri rajakysymysten vuoksi, vaikka tätä ei ainakaan liian usein näe painotettavan. Pelilliset asiat vievät usein huomion, vaikka muutos rajan testaajasta sen puolustajaksi on valtava. Kun itse valmennusuran alussa harmittelin mentorille erästä arjen asiaa, sain sympatian sijaan niskaani jyrinää. ”That happens because you allow it, and for no other reason”, ärähti mestari, ja oli perin haluton jatkamaan keskustelua. Aikanaan ymmärsin yskän, jota lähes jokainen pidempään valmentanut toistaa. Ihmiset käyttäytyvät typerästi siksi, että se sallitaan. Valmentajana työsi on olla koossa pitävä voima, ja joukkueesi ydinarvojen viimeinen linnake. Kun säännöt on sovittu, pääsee auktoriteetti pian keskustelemaan myös rajanylityksistä.

Koutsi huomaa ennen pitkää, että pelkkä puhuminen ei riitä, vaan tarvitaan tekoja. Huipulla tämä on tuloksen kannalta keskeistä ja välttämätöntä. Kilpailullisten ympäristöjen ulkopuolella voi ehkä olla vaikea uskoa, että on myös heitä, jotka eivät vain keskustelemalla asetu yhteisten normien sisälle. Näin se kuitenkin on. Puhe on sivistynyt ja arvokas keino ratkoa asioita, mutta valitettavasti liian halpaa toimiakseen joka tilanteessa. Jokin muu lujuuden ja rajan näyttö (viikon jäähy joukkueesta, tuntuva sakko, tai muu konkreettinen) vie viestin perille.

Heikon auktoriteetin tunnusmerkkejä

Aloin työstää juttua jo talvella, erään Ruotsissa sattuneen episodin jälkeen. Pelattiin pudotuspelien ensimmäistä kierrosta. Alkuverryttelyssä vastustajan pelaaja löi pallon metrikaupalla ohi sivurajan, suoraan meidän vaihtopenkille. Syntyneen hässäkän päätteeksi henkilö käveli vielä keskirajan yli tönimään meitä tuomarin nenän edessä. Häntä ei heitetty ulos, eikä liigan kurinpitoelin juridiska nämnden sen paremmin kuin valtiollinen riksidrottsförbundet antaneet asiasta sanktiota. Useimmissa maissa oltaisiin puhuttu ulosajosta ja ehkä 1-3 ottelun pelikiellosta. Ruotsi on kuitenkin tunnettu suvaitsevaisuudestaan, ja tässäkin asiassa armo sai ilmeisesti käydä oikeudesta.

Tapaus oli tietenkin suhteellisen vaaraton, mutta kertomisen arvoinen toisesta syystä. Auktoriteettien viesti tavoitti nopeasti liigan, ja loppukauden aikana ilmapiiri peleissä muuttui. Vastustajan kovistelusta tuli tapa, jollaisesta en ole lentopallossa nähnytkään. Kolme eri joukkuetta toisti tempun joko lyömällä palloja päin, tai uhittelemalla joukkueiden välisen keskiviivan toisella puolella. Asiaa harmiteltiin ja ihmeteltiin, mutta mikään ei tietenkään muuttunut. Olisi tarvittu tekoja. Mitä ammattimaisempaa toiminta on, sitä paremmin tämä ymmärretään, ja siihen satsataan. Valvomatonta rajaahan ei ole olemassakaan.

Tuomaritoiminta oli tapetilla myös muualla. Urheilulehti 19/2019 esimerkiksi kirjoitti Englannin valioliigan linjasta kysyen ”Minne kehutut tuomarit hukkasivat pillinsä?” Yle taas kommentoi NHL:n tuomareita, jotka sallivat ”sodan” maalinedustalla:

https://yle.fi/urheilu/3-10765044

Lopulta leijonien päävalmentaja kiteytti saman pointin jääkiekon MM-kisoissa:

Tuomarille sattui pikku virhe, ei viitsinyt viheltää, ei uskaltanut viheltää. Mutta isoin virhe sattui kyllä IIHF:n kurinpitokomitealle. Ne antoivat pikku varoituksen pelaajalle, joka sen tempun teki. … Viesti on se, että saat potkia jäällä toista luistimella. Pelikieltoa ei tule, jos ei tule mitään semmoista vammaa, että lähtee henki. … Tässä on mielenkiintoista se, että palaverissa pari päivää ennen kuin kisat alkoivat, niin selkeästi kerrottiin, että teko on ratkaiseva, ei seuraus. No nyt tässä ei tullut mitään isoa vammaa, mutta teko oli tosi törkeä. – Jukka Jalonen (Alleviivaukset omiani.)

https://yle.fi/urheilu/3-10784274

Vähättely ja vastalääkkeet

Miksi potentiaalisesti vaarallisiin tilanteisiin ei sitten puututa? Allekirjoittaneen näkemyksen mukaan kyse on usein jostakin näistä kolmesta.

  1. Auktoriteetti ei ole riittävän pätevä näkemään ongelmaa. Asiaa kritisoivia pidetään helposti pehmoina tai kitisijöinä sen sijaan, että ”oltaisiin miehiä” ja otettaisiin iskut vastaan, ns. ”osana peliä.”
  2. Auktoriteetti pohjimmiltaan ymmärtää, että näin ei saisi toimia. Toivotaan kuitenkin naivisti parasta, koska ihmisluontoa ja rajojen merkitystä ei ymmärretä. Ei tiedosteta, että jos teolla saa kilpailullista etua, sen salliminen johtaa aina vain voimistuvaan ilmiöön.
  3. Auktoriteetti on samaa mieltä ja ymmärtää rajojen merkityksen, mutta ei vain uskalla puuttua. Sanktioiden kohteeksi joutuvat nostavat äläkän sinua kohtaan, etkä ole tähän valmis. Niin hullua kuin se onkin, syy puuttumattomuudelle on täten tarve olla pidetty.

Samat periaatteet koskevat tuomareita ja valmentajia molempia, ja valitettavan usein syynä tuntuu olevan tämä jälkimmäisin kohta. Toisin sanoen oma takapuoli on tärkeämpi, kuin urheilijoiden terveys. Tyypillinen peruste olankohautuksille on ”koska kenellekään ei käynyt mitään.” Mutta eihän se näin mene muuallakaan elämässä. Kuinka hyvin pitäisi vettä, jos samalla logiikalla hyväksyisimme punaisia päin ajavat? Mitä ilmiöihin tulee, on valtaa pitävän tahon oikeasti toimittava, sillä muutoin joku toinen nousee täyttämään tyhjiön. Ihmisen halua ja kykyä puolustautua ei pidä vähätellä. Ennen pitkään pelaajat alkavat jakaa oikeutta toisilleen ja homma leviää käsistä kuin 1980-luvulla konsanaan. (Toimivassa yhteiskunnassahan valtiolla on monopoli voimankäyttöön prikulleen tästä syystä.)

Kuinka näihin sitten tulisi puuttua? Vaaralliset tapaukset pitää tietenkin kitkeä heti pois. Kaikkeen auktoriteetti ei kuitenkaan voi kajota, tai ihmiset tukehtuvat. Omassa joukkueessa mietin, että jos kyse ei ole mistään vaarallisesta, kannattaa katsoa, ylittyikö raja vahingossa. Ensimmäisen ja toisen kerran näin voi olla. Kolmannella kerralla kyse on tuskin enää sattumasta. Jos silloin yhä katsot vierestä, joukkueesi tietää, että rajaa ei ole, vaikka puhut siitä. Tämä taas ei ole johtajalle hyvä juttu. Iso osa kunnioituksesta elämässä ansaitaan pitämällä kiinni asioista, joista ennalta on sovittu.

Urheilussa ammattitaitoinen tuomaritoiminta on lääke pelin siistimiseen ja terveeseen kilpailuun. Lisäksi kannattaa muistaa, ettei nykytilanne ole ikinä pysyvä. Jokaisessa matsissa olemme joko matkalla kohti parempaa urheilua, tai luisumassa siitä kauemmas. Ja viimeisenä: vaikka kehenkään ei sattuisi, on vaakakupissa silti isoja asioita. Itse peli arvoineen elää tai kuolee sen mukaan, mitä me hyväksymme. Doping, sopupeli ja väkivaltaisuus alkavat kaikki yksittäisestä tapauksesta, jonka joku jossain sallii.

Lomaterveisin,

Lauri H.

lhakala82@yahoo.com

Ps. Jos pidät blogista, auta sitä kasvamaan. Voit ilmaiseksi liittyä tilaajaksi, kertoa siitä aihepiireistä kiinnostuneille ystävillesi tai jakaa sosiaalisessa mediassa. Laajennetaan yhdessä keskustelua oppimisesta, johtamisesta ja arvoista. Blogissa esitetyt asiat ovat vain kirjoittajan näkemyksiä, eivät työnantajan tai muun tahon.

Rohkeus ja Innokkuus

31 Mar

Was immer Du kannst oder Dir vorstellst, dass Du es kannst, beginne es. Kühnheit trägt Genius, Macht und Magie in sich. Beginne jetzt!” Johann Wolfgang von Goethe

Kausi on paketissa ja uudet haasteet edessä. Sekä LEKA Volleyn 15-16 rosteri, että kesäkuussa alkava maajoukkuepesti pyörivät mielessä. Välillä pitää ymmärtää levätäkin, mutta juuri nyt jaksaa painaa vielä viikon verran pitkästä kaudesta huolimatta. Sen jälkeen on todellakin loman vuoro.

Sanonnan mukaan urheilu ja vastoinkäymiset eivät ainostaan kehitä luonnetta, vaan myös paljastavat sitä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka ihmiset suhtautuvat tilanteisiin, joissa heiltä vaaditaan ponnistelua, pettymysten sietämistä ja silkkaa rohkeutta jatkaa matkaa. Osa kitisee (ja toki jokainen meistä kitisee joskus), osa väsyy, ja osa vain jatkaa intoa puhkuen haasteiden halki. Juuri tähän viittaa myös tuo Goethen vanha ajatus:

Mitä ikinä kykenet, tai kuvittelet, että kykenet, aloita se. Rohkeudessa itsessään on nerokkuutta, voimaa, ja taikaa. Aloita nyt!”

Lainausta on tyypillisesti käytetty rohkaisemaan suurten projektien alussa, mutta minulle suurilla aluilla ei ole niin suurta merkitystä. Jonkin päätöksen joudut nimittäin tekemään joka aamu, ja monta kertaa päivässä sen jälkeenkin. Valmennus ammattina tarjoaa sinulle haasteita viikon jokaiselle päivälle, eikä niistä ole toivoakaan selvitä, ellei löydä rohkeutta tehdä päätöksiä ja voimia painaa läpi vuorten. Tämä vanha viisaus tulee puolestaan Twainilta:

Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn’t do than by the ones you did do.”Mark Twain

Pitkään mutusteltuani muotoilin tästä ohjeeksi version, jota jo aika hyvin noudatan: Yleensä jos tuntuu, että jotakin ei ehkä pitäisi tehdä tai sanoa, teen sen epäröinnistä huolimatta. Tämä toki ainostaan, jos kyseinen asia ei ole laiton, moraaliton, tai satuta jota kuta. Hämmentävä kysymys nimittäin kuuluu: “Miksi jotkut asiat eivät koskaan meinaa tule tehdyiksi?” Tiedättehän nämä arkiset ongelmat: Miksi en saa sanottua sille ja sille ihmiselle, mitä mieltä oikeasti olen? Miksi yritän miellyttää sitä tai sitä ihmistä, vaikka siitä ei ole kenellekään hyötyä? Tai perusturhat: Miksi keittiön lamppua ei vieläkään ole vaihdettu, miksi autoa ei vieläkään ole pesty, miksi jokin asia vain pyörii arjessa tekemättömänä? Inspiraatiota voi hakea vaikka täältä:http://www.movemequotes.com/top-10-theodore-roosevelt-quotes/

Get action. Seize the moment. Man was never intended to become an oyster.”-Theodore Roosevelt

Teddyn kanssa on helppo olla samaa mieltä toiminnan tärkeydestä. Lisäksi oma johtopäätös toimimisesta on blogin otsikon mukainen. Jotkut asiat ilmiselvästi vaativat rohkeutta. Tämä pätee ihmisten kohtaamiseen, haasteiden vastaanottamiseen ja suoraselkäiseen elämään ylipäätään. Jotkut asiat taas eivät niinkään vaadi rohkeutta, vaan puhdasta intoa! Jonkun pitää vaihtaa se lamppu, käyttää auto pesussa, ja kirjoittaa se raportti. On turhauttavaa kuulla ajatuksia niiltä, jotka kulkevat polkua nimeltä “mutta kun ei huvita.”

Se on sellainen homma, että maailma kuuluu niille, keitä huvittaa.

Vaikka ei innostaisi tai olisi fiilistä, on pelkästään sinusta itsestäsi kiinni laittaa asiat kuntoon.

Asiaan tosin kuuluu, että jos on aina tarmoa täynnä, innostuu joskus myös liikaa. Mutta arvatkaapa mitä: Olen allerginen niille harmaille kansalaisille, jotka tämän tästä varoittelevat muita. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos sinulla on virtaa ja idea? Innostu siitä, pyörittele asiaa, katso eri kanteilta. Ympäröi itsesi ihmisillä, jotkut tukevat hyvien päätösten tekoa, ja toimivat järjen äänenä. Ja lopulta ala hommiin. Melko harvoin kukaan on todella pettynyt tai joutunut hankaluuksiin vain sen takia, että on virtaa. Ja jos näin on tapahtunut, se on pieni hinta maksettavaksi. Rohkeus ja innokkuus ovat nimittäin avanneet jokaisen niistä ovista, joista Rooseveltkin elämässään sai läpi kulkea.

Courage is rightly esteemed the first of human qualities… because it is the quality which guarantees all others.” – Sir Winston Churchill

Hyvää taukoa ja tsemiä yhä pelaaville,

Lauri H.

lhakala82@yahoo.com