Tag Archives: Anson Dorrance

Naisia Valmentaville, osa 1

31 Aug

Suomen EM-karsinta huipentui kisapaikkaan Ruotsin Uumajassa. Naiset voittivat lohkossa kaikki neljä peliään ja raivasivat tiensä arvokisoihin 30 vuoden tauon jälkeen. Kesä oli hieno, ja siitä kelpaa pölyn laskeuduttua kirjoittaa lisääkin. Miesten ja naisten valmennus vuorotellen on mielenkiintoista, sillä se avaa tasaisin väliajoin ikkunan toisen sukupuolen maailmaan. Valmennuksessa emme tarvitse turhaa sovinismia sen enempää kuin turhaa tasapäistämistäkään; faktat ja kunnioitus ihmistä kohtaan riittävät. Juttujen tavoitteena on, että opimme ymmärtämään toisiamme paremmin.

Missä olemme samanlaisia? Missä eroamme?

Vaikka lentopalloa pelaavat kaikki, ovat useimmat valmentajista miehiä. Törmäsin hiljattain tähän artikkeliin, joka osaltaan käsittelee naisvalmentajien vähyyttä:

https://www.ksml.fi/urheilu/Naisp%C3%A4%C3%A4valmentajat-loistavat-poissaolollaan-Keski-Suomen-palloilussa-%E2%80%93-Kukaan-ei-tule-kyselem%C3%A4%C3%A4n-valmentajaksi/1240814?pwbi=52384e9357820536238a9bf4e9bf24d0

Debatti aiheesta ”miksi naisia on vähemmän jollakin alalla” on usein luonteeltaan poliittista. Mainstreamtieteen puolella keskustelu on kuitenkin hiljaista, sillä olemassa oleva tieto aiheesta on vankkaa, ja ulottuu vuosikymmenten taakse. Miehet ja naiset ovat enemmän samanlaisia, kuin erilaisia. Selkeitä erojakin kuitenkin löytyy, ja kun tilastollisia ääripäitä katsoo, ovat mm. kaikkein väkivaltaisimmat ihmiset lähes kaikki miehiä, ja sovinnollisimmat naisia. Suurimmat eroista ovat yksinkertaisesti seurausta biologian ja evoluution paineista. Monet sukupuolia toisistaan erottavista piirteistä ovat lisäksi universaaleja, mikä tarkoittaa niiden esiintymistä halki maailman toisistaan erillisissä ihmispopulaatioissa. Erojen tiedetään näin olevan biologisia, ja riippumattomia esimerkiksi kasvatuksesta ja kulttuurista. Näin aiheesta Harvardin psykologistara Steven Pinker:

https://www.youtube.com/watch?v=sYf6dD4N86E

Mitä lentopalloon tulee, ei ole olemassa kahta lajia tai valmentajakuntaa. Ei ole erikseen naisten tai miesten koutseja tai lentopalloa. On vain lentopalloa, jota eri tasoilla pelataan eri painotuksilla. Kyse on kaikille samanlaisesta perusbiomekaniikasta, sekä pelin tilastollisista trendeistä. Suoritustekniikat ovat samoja, harjoitusmetodit ovat samoja, ja kaikki voivat oppia samat asiat. Myös suurin osa taktiikoista ja pelitavoista on samoja. Naisten puolella ollaan miehiä jäljessä lajin evoluutiossa, mutta syy tähän ei ole pelaajissa, vaan meissä valmentajissa. Aikanaan uskottiin, että pelejä täytyy pelata eri tavoin. Huippulentopallo on kuitenkin jo todistanut tämän ajatuksen vääräksi ja ajan kuluessa samankaltaisuus tulee entisestään lisääntymään.

Sukupuolilla on kuitenkin myös todellisia eroja, ja meidän tulee olla niistä tietoisia. Eniten miehet ja naiset eroavat fyysisyydessä ja persoonallisuudessa. Näistä fysiikka näkyy päällepäin, ja on maallikon helpompi ymmärtää. Persoonallisuutta ymmärretään sitä vastoin edelleen huonosti. Miehet eivät, keskimäärin, käyttäydy, tai halua kaikkia samoja asioita kuin naiset. Naiset eivät, keskimäärin, käyttäydy tai halua kaikkia samoja asioita, kuin miehet. (Tämä liittyy läheisesti myös teemaan ”naisvalmentajien vähyys.” En väitä, etteikö lasikattoja tai syrjintää olisi, mutta osa erosta selittyy myös erilaisilla intresseillä.) Yhden ihmisen kohdalla tutkittu tieto korostaa kuitenkin yksilöä. Ihmisen kaikkia ominaisuuksia ei luonnollisesti pysty päättelemään vain sillä, mihin ryhmään hän kuuluu. Hyvän viitekehyksen joukkueen sukupuoli kuitenkin koutsille tarjoaa.

Eroja fyysisissä ominaisuuksissa

Sexual dimorphism is the condition where the two sexes of the same species exhibit different characteristics beyond the differences in their sexual organs. The condition occurs in many animals and some plants. Differences may include secondary sex characteristics, size, color, markings, and may also include behavioral differences.” 

https://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_dimorphism

Biologiassa seksuaalinen dimorfismi tarkoittaa siis sitä, että saman lajin eri sukupuolet eroavat piirteissään toisistaan. Miehet ovat evolutionaarisista syistä naisia 15-20% naisia kookkaampia (ero ei tosin ihan sellaisenaan näy lentopallossa, sillä verkot ovat eri korkuisia.) Naisilla testosteronitasot ovat vain noin 10% miesten keskiarvosta. Myös lihasmassaa on selvästi vähemmän, joten miehet ovat naisia keskimäärin paljon voimakkaampia. Kehossa ero ei kuitenkaan ilmene tasaisesti, vaan naisten alaraajojen voimatasot ovat keskimäärin n. 35% miesten voimasta, mikä vaikuttaa etenkin hyppäämiseen ja ulottuvuuksiin. (Voimantuottoon vaikuttavat myös antropometriset eli ihmisruumiin mittasuhteisiin liittyvät seikat.)

Suurin ero tulee ylävartalon voimassa, jossa miehet ovat peräti 50% naisia vahvempia. Kärjistäen miehen tehtävä on luonnossa ollut lyödä kovaa, ja heittää teräviä esineitä pitkälle. Vaikka molemmat sukupuolet kykenevät taistelemaan, on mies ollut puolustaja, metsästäjä, ja pääasiallinen aggression lähde. Voimatasoja verraten ei siis ole ihme, että lajia harjoitellut mies myös keskimäärin lyö palloa naista kovempaa. (On kuitenkin muistettava, että harjoittelulla on väliä. Lentopalloa paljon treenanneet naiset kykenevät useimmiten lyömään treenaamattomia miehiä kovempaa.)

Suurimmat erot siinä, kuinka eri sukupuolet ”luonnostaan” oppivat pelaamaan lentopalloa liittyy juuri ylävartalon käyttöön. Kaikki miehet huipputasolla, ja lähes kaikki miehet kansallisella tasolla käyttävät vartaloaan voimakkaasti hyökätessään. Avaintaidoista sekä käsien mukaanotto hypyssä (double-arm lift), että vartalonkierto lyönnissä (torque) ovat asioita, joita ei juurikaan tarvitse opettaa. Naisissa tilanne on kuitenkin hyvin erilainen. Parhaista naispelaajista suurin osa käyttää käsiä melko hyvin, mutta heistäkään ei läheskään kaikki.

Kansallisella tasolla ja junioreissa hyvän käsitehostuksen puute taas on suorastaan epidemia. Surullista kyllä jotkut edelleen pitävät tätä todisteena siitä, etteivät naiset kykene samoihin asioihin kuin miehet. Kyseessä on kuitenkin yksi lajin helpoimmin opetettavista asioista, jos sitä ymmärtää ja osaa opettaa. Siihen täytyy vain kiinnittää huomiota. Joka tapauksessa miesten lentopallo on voimakkaampaa johtuen eroista fyysisissä ominaisuuksissa. Lisäksi se on psykologisista syistä myös keskimäärin rämäpäisempää, sillä miehet ottavat riskejä huomattavasti naisia enemmän.

Eroja persoonallisuudessa

Persoonallisuuden tutkiminen ei ole helppoa, sillä ihminen on psyykkeeltään useimmiten hyvin joustava. Psykologian osa-alueista aihetta tutkii mm. psykometria. Akatemian kannattama ja vankimmin tutkitun tiedon tukema viitekehys on nimeltään The Big Five Personality Traits- malli. Kiehtovaan aiheeseen voi tutustua lähemmin vaikkapa alla olevasta linkistä. (Itseäni malli kiinnostaa mm. siksi, että sen luonteenpiirteet nousivat esiin suoraan kerätystä datasta ja tilastoista. Ei siis seurauksena jonkun yrityksestä rakentaa oman itsensä näköinen malli tai bisnes.)

https://www.youtube.com/watch?v=pCceO_D4AlY

Mallin viiteen pääasialliseen luonteenpiirrejatkumoon kuuluvat ekstroversio, neuroottisuus, tunnollisuus, sovinnollisuus ja avoimuus. Tutkimuksista ilmenee, että miesten ja naisten luonteet keskimäärin eroavat toisistaan riippumatta ihmisen kulttuurista tai muista ympäristöllisistä tekijöistä. Se, että ihmislajilla ilmenee erilaisia luonteenpiirteitä ei ole sattumaa. Kaikilla viidellä jatkumolla arvellaan olen jokin adaptiivinen (lajin selviytymistä edesauttava) rooli. Ulkomaailma on kompleksi paikka, eikä koskaan voi tarkalleen tietää mikä toimintamalli on ryhmälle paras. Kaikki viisi tuovat mukanaan erilaisia vahvuuksia ja heikkouksia, jotka palvelevat sinua hyvin tai huonosti ympäristöstäsi riippuen. Alla esimerkkejä sieltä, missä sukupuolierot ovat kenties suurimmat.

Neuroottisuuden piirrejatkumo

Viidestä piirteestä neuroottisuus (neuroticism) kuvaa stressinsietokykyä, sekä kykyä tunnistaa uhkia. Selviytykseen luonnossa ihmisryhmä tarvitsee sekä herkästi reagoivia, että stressiä hyvin kestäviä yksilöitä. Naiset ovat jatkumossa keskimäärin miehiä korkeammalla, ja selkeimmin ero näkyy herkkyytenä ja varovaisuutena tuntemattoman tai aggression edessä. Naiset ovat myös harkitsevampia kuin miehet, eikä ihme. Miehet ovat suvunjatkamisen näkökulmasta naisia helpommin uhrattavissa. Miehillä on myös enemmän fyysistä voimaa puolustustautua ulkoista uhkaa vastaan ja he tästäkin syystä sietävät konflikteja paremmin. (Lisäksi on tärkeää muistaa, että todellinen ja kuviteltu uhka aiheuttavat kehossa saman fysiologisen reaktion.)

Kolikon varjopuoli on, että osin edellä mainitusta johtuen miehet myös ottavat tarpeettomia riskejä paljon naisia enemmän. Kentän ulkopuolella miehet ovat yliedustettuja lähes kaikissa väkivaltaan tai ennen aikaiseen kuolemaan liittyvissä tilastoissa vankilapopulaatioista murrosikäisten auto-onnettomuuksiin. Myös pelikentällä erot riskinotossa ovat silmiinpistäviä. Naiset tyypillisesti välttelevät virheitä viimeiseen asti. Valmentajan tehtävä on tällöin rohkaista pelaamaan ja todella hyökkäämään pelkän toimittamisen sijaan. Miesten puolella taas on useimmin tarpeen hillitä räiskintää ja itsensä todistelua maailmalle. Kokemuksen myötä ihminen kuitenkin myös onneksi viisastuu, ja huipulla erot sukupuolten välillä pienenevät.

Sovinnollisuuden piirrejatkumo

Toinen jatkumo, jossa selkeitä eroja ilmenee, on sovinnollisuus (agreeableness.) Tällä tarkoitetaan mm. toisten tunteiden tunnistamista, sopeutumista, hyväntahtoisuutta, ja luottamusta. Naiset ovat keskimäärin sovinnollisempia kuin miehet. Toronton yliopiston professori Jordan B. Peterson kuvasi jatkumoa jonkinlaisena luonnon akselina kilpailullisuuden ja väkivallan (”predatory aggression”) ja lempeyden ja ymmärryksen (”maternal care”) välillä. Miehet ovat keskimäärin vähemmän sovinnollisia kuin naiset. Seuraksena miehet keskimäärin myös kilpailevat keskenään enemmän ja jopa nauttivat siitä, että saavat olla eri mieltä. Toisen pätevyys ei miehelle ole aina mieluinen asia, vaan kutsu alkaa vääntämään kättä. (Monet egojen törmäykset ovat seurausta tästä.)

Sama heijastuu yhtenä osatekijänä myös paljon puhuttuun eroon miesten ja naisten palkoissa, jossa mies keskimäärin on halukas kilpailemaan resursseista ja palkankorotuksista naisia enemmän. Mies haluaa resursseja, sillä biologisesti naiset ovat kiinnostuneita miehistä, jotka niitä kykenevät tarjoamaan. Naisen hermosto on puolestaan kilpailua enemmän kehittynyt olemaan hyvä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Naisen täytyy kyetä vastaamaan lapsen tarpeisiin, jotta tästä kasvaisi riittävän ehjä yksilö selviämään ja aikanaan taas jatkamaan sukuaan. Ei ole sattumaa, että hoitoalat ovat täynnä naisia, mutta suurin osa insinööreistä on miehiä. Asian voi muotoilla myös niin, että miehet ovat keskimäärin naisia enemmän kiinnostuneita asioista, ja naiset miehiä enemmän ihmisistä.

Naiset ovat hyvin johdettuina näin ollen myös keskimäärin kiinnostuneempia tiimin toimimisesta, mikä on valmentajan näkökulmasta tervetullutta (turhia konflikteja on vähemmän.) Molempia sukupuolia valmentanut UNC:n futiskoutsi Anson Dorrance kuvasi eroa harjoituksissa näin: Jos pistetilanne treeneissä on epäselvä, tai tuomari on tehnyt virheen, miehet tappelevat loppuun asti, jotta voittaja selviää. Kilpailua pidetään yllä, ja välit muihin ovat toissijaisia. Naisille ihmissuhteet ja välit muihin ovat puolestaan ratkaisevia. Seurauksena niitä pidetään usein riitatilanteessa yllä pistetilanteenkin kustannuksella. Edelleen on muistettava, että molemmat näistä ovat adaptiivisia piirteitä, ja että molemmilla on arvoa.

Jatkamme aiheesta myös seuraavassa jutussa, jossa edelleen korostan tätä piirteiden keskimääräistä ilmenemistä. Kaikki miehet tai kaikki naiset eivät ole “jonkunlaisia.” Olemme kaikki elämässä tavanneet myös herkkiä ja sovinnollisia miehiä. Vastaavasti osa kovapäisimmistä urheilijoista on naisia. Etenkin huipputason maajoukkueissa ja seuroissa näkee niin kilpailuhenkisiä likkoja, että he peittoavat tahdossa ja uskalluksessa monet miehistä. Aihe on ajankohtainen ja siitä voi myös keskustella, kun muistamme jättää turhan seksismin ja ennakkoluulot pois. Ymmärryksen myötä meistä saattaa myös tulla parempia valmentajia ja työtovereita.

Syksyä,

Lauri H.

lhakala82@yahoo.com

Lisää lähteitä:

The Blank Slate: The Modern Denial of Human Nature (Steven Pinker, 2002)

The Male Brain (Louann Brizendine, 2010)

The Female Brain (Louann Brizendine, 2006)

Ps. Jos pidät blogista, auta sitä kasvamaan. Voit ilmaiseksi liittyä tilaajaksi, kertoa siitä aihepiireistä kiinnostuneille ystävillesi tai jakaa sosiaalisessa mediassa. Laajennetaan yhdessä keskustelua oppimisesta, johtamisesta ja arvoista.

Pelaamisen Ilosta

31 May

Hyvää alkanutta kesälomaa! Moni junnu varmasti löytää tiensä puistoihin, nurmikentille ja hiekalle pelaamaan erilaisia pelejä. Pelaaminen on aina ollut lähellä sydäntäni ja olen utelias tietämään miksi me pelaamme, ja miksi pelaaminen on niin kivaa? Entä mitä tulisi tehdä, että ammattilainenkin säilyttäisi lajinsa mielekkyyden- ja sen kuuluisan peli-ilon?

Alla olevassa Ted-konferenssissa Stuart Brown kertoo pelaamisen ja leikkimisen olevan osa luomakunnan kehittymistä ja hyvinvointia ihan siinä missä ravinto tai unikin. Brown ei nyt tarkoita pelkästään pallopelejä, vaan sanan ”play” laajemmassa merkityksessä kaikkea leikkimistä, soittamista, pelaamista, näyttelemistä ja niin edelleen.

http://www.ted.com/talks/stuart_brown_says_play_is_more_than_fun_it_s_vital

Tämä asia koskettaa jokaista urheilijaa sikäli, että jokainen meistä on pienenä aloittanut pelaamisen jostakin muusta syystä kuin kunnianhimosta. Ei kenenkään ensimmäisten kokemusten motivaattori ole huipulle pääsy, raha, tai muu menestys. Me pelaamme, koska se on kivaa, koska ystävämme pelaavat, ja kulttuurimme siihen hiljaa -tai joskus äänekkäästikin- kannustaa. Monet parhaista palloilumaista Jugoslaviasta Brasiliaan ovatkin maita, joissa kaikenlainen leikki, pelaaminen, hauskanpito ja kilpailu vertaisten kanssa ovat pääosassa (nykyaikana toki jo höystettynä huippuvalmennuksella ja järjestelmällä, joka tukee pelaamista polun olennaisena osana.)

Somewhere behind the athlete you’ve become and the hours of practice and the coaches who have pushed you is a little girl who fell in love with the game and never looked back… Play for her.”

Mia Hamm

Suomessa suunta on- uskallan sanoa vihdoin- samankaltainen. Jonkin aikaa sitten mainitsin blogissa Kuopion Klassikan valmentajatilaisuuden, jossa OK:n Mika Kojonkoski ja Antti Paananen kertoivat ajatuksistaan. Eräs Suomen urheilutulevaisuuden kehitysideoista liittyy juuri kaikkien pallopelien pelaamisen lisäämiseen heti koulun jälkeen klo 14-17 välisenä aikana. Ei opetukseen, ei drilleihin, vaan vapaaseen eri lajien kokeiluun ja pelaamiseen. On helppoa nähdä, kuinka pallopelit sopivat tähän urheilun iloon parhaiten: aniharva juniori juoksee 10km lenkkejä, tai heittää keihästä aamusta iltaan. Rannoilla ja puistoissa heitä sitä vastoin kyllä näkee. Kirjoitin vapaasta pelaamisesta vuosi sitten näin:

https://coachhakala.wordpress.com/2014/05/25/vapaan-pelaamisen-hyodyt-ja-haitat/

Lisäksi kannustan lukemaan alla olevan mielenkiintoisen jutun pelin ja leikin tärkeydestä taitojen kehityksessä. Kaikki pelaaminen ei huipulla voi olla vapaata, mutta sitäkin tarvitaan kokeiluun ja uusien asioiden painettomaan oppimiseen. (Carl McGown toki lisää tässä kohtaa, että huipuksi kasvamisessa tarvitaan myös paljon stressaavia painetilanteita, jotka valmistavat itse kilpailemiseen, joka myös on opittava taito opittavien motoristen taitojen ohella.)

http://www.getsportiq.com/2015/01/the-importance-of-play-for-motor-learning-2/

Mitä tieto pelaamisen ilosta ja tärkeydestä sitten merkitsee ammatikseen valmentaville? Kaudella pelataan paljon, ja harjoitellaan vähemmän, jotta levon ja rasituksen suhde pysyisi järkevänä. Usein koutsit jakavatkin joukkueensa aktiviteetit juuri näin: pelaaminen on erilaista kuin harjoitteleminen. Onneksi harvoin enää kuulee kommentteja siitä, miten tämä harjoituksissa pelaamaan pääseminen jotenkin palkinto muusta harjoittelusta tai vastaavaa. Nykyajan valmentajat tietävät jo riittävästi liikuntafysiologiasta ja oppimisesta: taitojen ollessa spesifejä treeneissäkin enimmäkseen pelataan (tai ainakin vietetään iso osa ajasta pelinomaisissa harjoitteissa, joissa suoritukset ja ajoitukset olennaisilta osin tulevat vastaan samanlaisina kuin itse kilpailuympäristöissä.)

Lentopallomaailman huiput pelaavat toukokuu-syyskuu välillä omissa maajoukkueissaan joko vuorossa olevien arvokisojen karsintoja tai kovatasoista Maailman Liiga- siis nimenomaan pelaavat vuoden ympäri. Kansallisista lentopalloliigoista sen sijaan löytyy todellinen off-season näin kesäaikaan. Myös Suomessa mestaruusliigajoukkueet järjestävät kesäharjoittelunsa kukin oikeaksi kokemansa filosofian mukaan, eikä Kuopion LEKA Volley ole poikkues. Paitsi kova fysiikkaharjoittelu, sekä pienpelien pelaaminen, että vapaa pelaaminen ilman valmentajia tai aikataulua ovat merkittävässä roolissa. Suurin piirtein näin on treeninsä järjestänyt myös esim. Anson Dorrancen UNC (USA:n menestynein naisten jalkapallokoulu,kuten alla näkyy: http://wsoccer.athletics.unc.edu/coaching/yearly%20rhythm.pdf)

Second Block Offseason 

Lifting 3 times a week (M,W,F) 1 hr each

Train 4 times a week in teams drafted by rising SRS (1-1.5 hrs each)  

1. 5v5 soccer on basketball court with mini goals and size 3 ball 

2. 11v11 vs college boy’s intramural team 

3. 5v5 and 11v11 on astroplay artificial surface 

4. 3 – 5v5 and 1- 11v11 possession games + shooting

Naiset pelaavat siis jalkapalloa erikokoisilla joukkueilla, erikokoisiin maaleihin, erilaisilla alustoilla ja erilaisin säännöin. Suosituissa valmennuskirjoissa UNC:n kuuluisa valmentaja korostaa kilpailua ja pelielementtien tärkeyttä harjoittelussa. Huippu-urheilu on, kuten todettu, raskasta henkisesti ja fyysisesti. Erilaisten pelivariaatioiden mukana pitäminen on urheilijoille paitsi mielekästä, se on monesta syystä uskoakseni myös lajin paras kesäharjoittelumuoto. Vapaat pienpelit antavat urheilijalle paitsi parhaan siirtovaikutuksen (ajoitukset, taidot, rasitus ja lepo ovat kaikki lajispesifejä), myös nämä:

  1. Mahdollisuuden treenata kontrolloimattomassa ympäristössä uusia taitoja

  2. Ratkaista itse pelissä vastaantulevia taktisia ongelmia

  3. Saada kinesteetistä palautetta itseltään valmentajan poissaollessa (jonka naama ei turhaan kulu)

  4. Selvitellä itse pistetilanteet ja ratkaista kiistatilanteet

  5. Kehittyä rakastamassaan lajissa, sitä itse pelaten, sen itsensä vuoksi.

The game teaches the game, better than any coach ever could.” –John Kessel

Kohti Bakua!

Lauri H.

lhakala82@yahoo.com

Arvoista ja säännöistä

29 Nov

Edellisessä jutussa puhuimme periaatteista ja metodeista. Tällä kertaa haluan laajentaa jutun koskemaan myös niitä arvoja ja pelisääntöjä, jotka ohjaavat urheilijan toimintaa. Aloitetaan tyypillisestä arvon määritelmästä:

Value: Important and lasting beliefs or ideals shared by the members of a culture about what is good or bad and desirable or undesirable. Values have major influence on a person’s behavior and attitude and serve as broad guidelines in all situations.”- Businessdictionary.com

Suomessa on tavallista tehdä joukkueelle omat säännöt ja perään sanktiot sääntöjen rikkomisesta. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt tästä sakkokassa- kulttuurista. Kyseisessä filosofiassa säännöt sanellaan ylhäältä käsin, ja pelaajien pitää niitä sitten rangaistuksen uhalla totella. Ensinnäkin tämä yleensä toimii heikonlaisesti. Toiseksi se luo vääränlaisen ilmapiirin. Ihmiset toimivat vapaammin ja motivoituvat paremmin silloin, kun he ovat itse mukana luomassa toimintaa.

Sääntöviidakkoa parempi vaihtoehto on siis yhteisistä arvoista ja tavoitteista puhuminen, esimerkiksi kauden avauspalaverien yhteydessä. Mikä tahansa joukkue on riittävän pieni yksikkö jokaisen mielipiteen kuulemiseen. Tärkeitä ensimmäisiä kysymyksiä ovat ”Mitä minä arvostan?” ja ”Mitä meidän tulee arvostaa, jotta arvomme tukevat tavoitteiden saavuttamista?”

It’s not hard to make decisions when you know what your values are.” – Roy Disney

Arvot auttavat meitä päätösten tekemisessä, mutta meidän täytyy olla varovaisia niiden valinnassa. Esimerkiksi varasjoukolla voi olla omat arvonsa, mutta niiden varaan ei vättämättä kannata rakentaa pitkäntähtäimen suunnitelmia. Jokaisella valtiolla ja kulttuurilla on myos omat arvonsa, mutta se ei tarkoita, että näma arvot ovat kestäviä tai hyviä. Kestäviin periaatteisiin pohjautuvat arvot ja niiden mukaan eläminen eroavatkin usein vallalla olevasta kulttuurista.

Wrong does not cease to be wrong, because the majority share in it.”- Leo Tolstoy

Monen länsimaan valtakulttuuri esimerkiksi arvostaa voittamista ylitse kaiken. Tulosurheilussa voittamisella on toki väliä, mutta se ei silti voi olla yksi perusarvoista. Voittamisen tekee ongelmalliseksi ainakin kaksi seikkaa: 1. Se on meidän kontrollimme ulkopuolella ja 2. Jos arvostamme voittamista yli yksilön oikeuksien tai rehellisyyden, meidän on vaikeaa olla luotettavia.

Pitkässä jouksussa menestyneiden organisaatioiden tyypillisiä arvoja ovat mm. asiakaskeskeisyys, yhteisöllisyys, ja laatu. Esimerkiksi Linked-In ja IBM arvostavat ihmistä yksilönä. Ihmisyyden arvostaminen näkyy siten kunniottavana toimintana niin asiakkaita kuin työntekijöitäkin kohtaan. Urheilussa tällaista kaivattaisiin myös. Suurin osa seuroista- yli maiden, yli lajirajojen- kohtelee sinua hyvin (ja maksaa ajallaan) jos pelaat hyvin. Jos pelaat huonosti, he kohtelevat sinua huonosti (eivätkä välttämättä maksa lainkaan.)

Tulos ei voi merkitä joukkueelle ihmisarvoa tai keskinäistä luottamusta enempää.

Valmentajana koen arvojen korostamisen merkittäväksi. Ne antavat pohjan, joka auttaa urheilijaa laittamaan tekonsa ja elämänsä suurempaan kontekstiin, ja lopulta vastaamaan näihin kysymyksiin: ”Mitä minä haluan eniten?” ja ”Olenko valmis uhraamaan sen mitä haluan eniten sen vuoksi, mitä haluan juuri nyt?” Annanko kaikkeni harjoituksissa joka päivä, vaikka väsyttää (hetken lepo vs kehittyminen), tai lähdenkö baariin silloin kun pitäisi levätä (hetken huvi vs työn arvostus)?

You get what you value.”Marv Dunphy

Ollakseen toimivia, arvoja tulee tietenkin kunnioittaa. Ei yksikään pelaaja usko sanahelinään ihmisen arvostamisesta, jos joukkueen sisällä sallitaan päin naamaa huutaminen, nuorempien simputtaminen, tai muu vastaava. Dunphyn lainaus tarkoittaa, että jos annamme ihmisten käyttäytyä huonosti, se on yhtä huono asia kuin tällaisen käytöksen arvostaminen.

Arvoista täytyy pitää kiinni teoissa, tai ne menettävät voimansa puheessa.

Loppuun lisään kahden eri joukkueen arvot esimerkiksi kiinnostuneille. Ensimmäinen lista on peräisin vanhasta sveitsiläistä seurastani (Lausenne UC), jossa pelaajat ja valmentajat yhdessä sopivat arvoista ennen kauden alkua. Toinen on linkki USAn menestyneimmän yliopistojoukkueen (UNC naisten jalkapallo) arvoihin. UNC:n valmentaja Anson Dorrance vaatii pelaajiaan opettelemaan tämän listan ulkoa, jotta arvomaailma paremmin juurtuisi osaksi päätöksentekoa.

UNC Soccer Values:

http://www.zoneofexcellence.ca/Journal/Issue11/PsychologicalAspects.pdf

Arvot (11kpl) löytyvät sivuilta 4-6. Suosittelen kuitenkin lukemaan koko haastattelun, sillä Dorrance tietää mistä puhuu (ja miehen kautta aikojen voittoprosentti on yli 90%.)

LUC Values 2007-2008:

1. We are going to work hard (we value hard work.)

2. We are committed to being fundamentally sound (we value good mechanics.)

3. We are striving to improve every day (we value improvement.)

4. We are going to develop confidence through competition (we value competing.)

5. We don’t whine when things don’t go our way (we value positive mentality.)

6. We make good decisions on and off the court (we value our mission.)

7. We don’t lose our composure (we value stable character.)

8. We are responsible and accountable for ourselves and our teammates (we value accountability.)

9. We care about our teammates as people (we value the individual.)

Kausi Sveitsissä- joka ei myönnettävästi ole mikään lentopallojättiläinen- päättyi mestaruuteen. Urheilua kauaskantoisempi seuraus oli kuitenkin, että pelaajat oppivat työnteon ja arvojen merkityksen, ja heistä tuli elinikäisiä ystäviä. Myös sitä voi kutsua menestykseksi.

Lauri H.