Vailla kesälomaa, mutta lomatunnelmissa.
ACH Volley Ljubljanan kausi päättyi vajaa viikko sitten mestaruuteen ja hillittyihin juhliin. Kausi oli pitkä ja raskas, ja pytyn nostaminen lopussa lämmitti monella tapaa… Talousvaikeudet painavat koko Sloveniaa, kaikilla on saatavia, ja pari pelaajaakin lähti kesken kauden matkoihinsa. Silti ydinporukka piti yhtä alusta loppuun ja tulos oli tulema, helpottava ja ansaittu. Ensi vuoden osoite on yhä avoin, mutta jos päädymme etsimään haasteita uudesta seurasta, voimme lähteä täältä musiikin yhä soidessa.
Jo mestaruuden jälkeisenä päivänä suuntasin Corto Maltesen vieraaksi Venetsiaan, mutta reissu jäi kovin lyhyeksi. Uuden viikon myötä ollaan jo toimistolla, vaikka akut on kaikkea muuta kuin saatu ladattua täyteen. Ei oikein tiedä miten päin olla, mutta tässä vaiheessa uraa ei pysty täysin valitsemaan haluamiaan lepohetkiä. Tai siis totta kai pystyy, eihän mitään ole pakko tehdä… Mutta kun elämässä tilaisuus kolkuttaa, on eteenpäin haluavan siihen myös on tartuttava.
Olemme tyypillisessä tilanteessa, jossa seurakauden loppumista seuraa maajoukkuekauden alkaminen. Huipputasolla pelaajat ja valmentajat ovat samassa veneessä, eikä ole kumma, että loppuunpalamisia löytyy molemmista ammateista paljon. Paineet ovat kovat viikosta toiseen, kalenterit ovat liian täynnä ja seuraavat kisat oven takana… Urheilijan stressiä aletaan vähitellen ymmärtää, mutta valmentajien suhteen saattaaa edelleen olla toisin. ”Tehän olette vain valmentajia…” – kuulen usein sanottavan, vaikka tosissaan valmentava on työnsä kanssa yhtä naimisissa kuin urheilijakin.
Täytyy kuitenkin muistaa, että maailma on täynnä stressaavia ja tulosorientoituneita ammatteja, eikä tässä sillä tavalla ainutlaatuisessa hommassa olla. Iso osa stressistä on sitäpaitsi itseaiheutettua jokaisessa työssä- täytyy vain osata järjestää aikansa tehokkaasti. Valmennus on joka tapauksessa se ammatti, jossa kaikista mieluiten olen, olivatpa palkka tai työolot lähes mitkä tahansa… Kunhan jotenkin järkevissä raameissa pysytään, on etenkin uran alkuvaiheessa oltava valmiita uhrauksiin.
Ulkopuoliselle asian laita ei kuitenkaan ole näin. Joidenkin on todella vaikea ymmärtää miksi joku tekee työtä, josta maksetaan vähemmän, tai jossa joutuu reissaamaan jatkuvasti, tai josta ei meinaa kotona päästä irti millään.
Etenkin rahakysymys vaivaa ihmisiä -olkoonkin, että parhaat lentopallovalmentajat ovat todella hyvin palkattuja. Jopa olympiavoittajat saavat vastata outoihin kysymyksiin. Marv Dunphylta kysytään joskus mitä hän tekee työkseen, mutta vastauksen kuultuuan ihmiset jatkavat ”OK, so you coach volleyball, but what else do you do?” Olin itse vastaavassa tilanteessa jokin aika sitten, kun erään toisen lajin ammattilainen kysyi mitä tein. Täysin hämmästyneenä vastauksesta kaveri jatkoi ”Is being a volleyball coach a full-time job?” Sinänsä kumma kysymys ihmiseltä, joka pelaa lentopalloa pienempää lajia ja on viettänyt vuosikausia Euroopassa… Ihmetys johtui kuitenkin -tietenkin- käsityksestä, että vaikka tuo on ehkä kivaa, laskuja se ei varmasti maksa.
Yleensä jätän vastuun linkkien tsekkaamisesta lukijalle, mutta tällä kertaa patistan käyttämään pari minuuttia seuraavaan pätkään. What if Money Was No Object– on nauhoitus filosofi Alan Wattsin vanhalta luennolta. Miten eläisit elämääsi, jos rahaa ei tarvitsisi murehtia?
https://www.youtube.com/watch?v=je3rQevW-cw
Pohjois-Amerikassa yleinen, mutta harvoin toteutuva elämänohje kuuluu versiosta riippuen näin: ”Do what you love, and figure out how to get paid for it.” Valitettavasti tämä ei perheen elättämisen ja muiden velvollisuuksia takia ole aina helppoa tai järkevää. Monille meistä se on kuitenkin täysin mahdollista, mutta silti ihmiset usein suuntautuvat töihin joista mahdollisesti tienaa eniten. Eikä siinä mitään, toimeentulon täytyy kuulua meille tärkeisiin asioihin. Mutta entä silloin, kun emme edes erityisemmin pidä työstämme? Käytämme aikaamme- siis elämäämme- tehden asioita, joista emme pidä. Mutta elämä on lyhyt! Jonain päivänä huomaat, että olet 30v tehnyt juttuja joista et pidä vain siksi, että nyt sinulla on näennäisesti parempi elintaso. Jos tämä on valinta, jonka kanssa voit elää, niin siitä vain. Mutta jos olet vain ajautunut suuntaan, jossa elämänlaatu on mitä on, kannattaa asiaa harkita.
“Forget the money. … Because if you say that getting the money is the most important thing, you will spend your life completely wasting your time. You’ll be doing things you don’tlike doing in order to go on living — that is, to go on doing things you don’t like doing. Which is stupid.”–Alan Watts
Uskon ihmisten tekevän töitä joista he eivät pidä pääosin kolmesta syystä. Ensimmäinen on yleinen velvollisuudentunto- leipä on saatava perheelle, vaikka itse lainausmerkeissä kärsisi samalla. Toinen on pelko siitä, että jos seuraa unelmia, ei tule toimeen tai ei vain saavuta sitä, mitä lähtee tavoittelemaan. Kolmas on uskoakseni tietämättömyys- me emme yksinkertaisesti tule ajatelleeksi, että asiat voisi tehdä toisinkin. Olen vahvasti sitä mieltä, että unelmat antavat ihmiselle suuntaa ja merkitystä silloinkin, kun muutoin on jostain syystä vaikeaa. Unelmien tavoitteleminen sitä paitsi antaa energiaa, olipa se mahdollinen palkkapussi alkuvaiheessa minkälainen tahansa (perheettömän on tässä helppo huudella.)
Ihmiset, joilla on unelmia ovat joka tapauksessa valmiita siihen, että he pitkän aikaa tekevät asioita, joista ei makseta miljoonia. Unelmattomille jää lähes tyystin varjoon huomio siitä, että unelmatyössä teet koko ajan sitä mitä rakastat, riippumatta korvauksista.
Ja jos rakastat jotain, teet yleensä kovasti töitä sen eteen, ja jos teet kovasti töitä myös kehityt enemmän, ja itseäänruokkiva positiivinen kierre on valmis. Sitten jonain päivänä saatat olla se kokki tai puutarhuri tai valmentaja, jolla on mahdollisuus hyvään tai jopa erinomaiseen elantoon… Mutta vaikka niin ei kävisikään, ainakin olet käyttänyt elämääsi sinulle merkityksellisellä tavalla, onnellisena.
And after all, if you do really like what you’re doing, it doesn’t matter what it is, you can eventually become a master of it. It’s the only way to become a master of something, to be really with it. –Alan Watts
Helppoa unelmien seuraaminen ei kuitenkaan aina ole- etenkään kun teet jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Jopa mainitsemani ammattiurheilija -kaveri jota en edes tunne- sai aikaan hetkellisen pettymyksen tunteen. Niin, pitäisikö minun käyttää aikaani tulkkina tai diplomaattina tai jossakin muussa ammatissa, jossa tienaa paremmin? Toki kyseinen reaktio meni nopeasti ohi, koska jo hieman varttuneena tiedän, että minä itse haluan tätä, vaikkei joku muu sitä ymmärtäisikään. Mutta ajatelkaa miten kova paine nuorilla ihmisillä voi olla, kun lukioaikana valitsevat tulevia opintojaan. Ajatelkaa minkälaiset asiat vaikuttavat heidän valintoihinsa, jos he koko ikänsä ystäviltä, vanhemmilta ja yhteiskunnalta tahtomattaan kuulevat kuinka tulisi elää, ja mitä pitäisi tehdä.
Jo vuosien ajan aina lentokoneen noustessa mietin, että entäs jos jotakin sattuu… Ja joka kerta saan jonkinlaisen mielenrauhan huomatessani koko ikäni tehneeni asioita, joista todella pidän. Aina ei ole helppoa olla maailmalla, joskus harmittaa tai on yksinäistä, mutta nämäkin tunteet kuuluvat elämään. Silti en tähän mennessä koskaan ole katunut valintojani- jokainen niistä on ollut askel eteenpäin. Sitäpaitsi, jos tulevaisuudessa todella tuntuu, että haluan tulkiksi enemmän kuin valmentajaksi, mikään ei estä seuraamasta jotakin toista intohimoa.
“Chase your passion, not your pension.” – Denis Waitley
Lauri H.
COACH HAKALA BLOGI 
Leave a comment