Keväällä 2022 on tapahtunut paljon.
Palaan pian arkivalmennukseen Ruotsin maajoukkueessa ja muutama muukin asia elämässä on muuttunut. Laskeskelin, että aloitin valmennusaiheisten, kerta kuussa- blogien laatimisen lähes 14 vuotta sitten. Peliuralla kirjoitetut kolumnit mukaan lukien säännöllistä kirjoittamista on takana jo noin 20 vuotta. Alusta asti blogi on ensisijaisesti ollut oman oppimisen työkalu, mutta lukijakunta on siinä sivussa vähitellen kasvanut.
Kirjoituksista tuo määrätietoisen harjoittelun sarja ehti pyöriä päässä pitkään, ja olen varsin tyytyväinen saatuani sen lopulta paperille. Valmentajan osaamisen sarja ehti puolestaan vasta alkaa, mutta palanen siihen, kun aika on kypsä. Ainakin lämpöön, lujuuteen, hierarkioihin, valtaan, luottamukseen, eettisyyteen, haavoittuvuuteen, stressiin ja persoonallisuuden piirteisiin liittyen olisi vielä ajatuksia jakamatta. Koen kuitenkin, että nyt on hyvä hetki puhaltaa ulos kirjoitustyön suhteen. Blogitekstit jäävät verkkoon luettaviksi ja blogin tilaajat saavat ilmoituksen seuraavasta postauksesta, kun sellainen taas ilmestyy.
Jos yksi aavistus on viime vuosina vahvistunut, se on psykologian tuntemuksen tarve suomalaisessa valmennuskentässä. Valmennus on äärimmäisen poikkitieteellinen ammatti, ja luulen tämän olevan myös yksi valmentajakoulutuksen keskeisistä haasteista. Suomessa korkeasti koulutetusta valmentajakunnasta historiallisesti suurin osa lienee tullut liikuntatieteellisen puolelta, sekä kasvavissa määrin myös kasvatustieteiden tiedekunnasta. Molemmat ovat tärkeitä ja tutkintoihin sisältyy toki joskus myös psykologian opintoja. Puhtaasti psykologeiksi opiskelleet henkilöt ovat kuitenkin harvemmassa, ja lisäksi toisinaan kauempana arjen konkretiasta. Yksi mahdollinen syy blogien suosioon on kenties ollut se, että ne ovat pyrkineet tuomaan psykologista tutkimustietoa lähelle valmennuksen arkea. Ainakin oma halu opiskella lisää on koko ajan kasvanut!
Opiskelu ei kuitenkaan riitä. Lopulta aloin itse myös kokea, että jotta voisin jatkaa valmennuksesta kirjoittamista, täytyisi minun kolmen vuoden tauon jälkeen myös taas valmentaa. Valmennuksen arkeen on aikaa myöden vaikea ottaa kantaa, jos ei tismalleen enää muista millaista se on. Tämä tulee onneksi nyt muuttumaan, ja vieläpä erittäin mielenkiintoisen joukkueen myötä. Kirjoittamisen tiellä jatketaan taas sitten, kun aika on.
Kiitos teille kaikille antoisista keskusteluista ja palautteista! Mukavaa kevättä ja kesää. 😊
Lauri H.
COACH HAKALA BLOGI 
Kiitos
Kiitos Lauri mielenkiintoisista kolumneista, menestystä uudessa projektissa !!