Kausi on kohta playoffeja vaille valmis. Samalla, kun mielenkiintoisin osa vuotta lähestyy, on hyvä myös katsoa taaksepäin. Muistuttaa itseään siitä mikä lähtötilanne elokuussa oli, missä asioissa yksilöt ovat kehittyneet, ja mihin asioihin kannattaa yhä kiinnittää huomiota. Osa työstä täytyy suosiolla myös siirtää ensi kesälle, ja vahvistaa omia vahvuuksia.
Yksi mielenkiintoisista huomioista liittyy odotuksiin, joista olen kirjoittanut ennenkin ja lähes samoin sitaatein. En tarkoita tällä nyt olettamuksia tai sitä, miten asioiden olettaminen vääjäämättä johtaa ongelmatilanteisiin (on toki selvää, että kaiken pitää olla selvää) vaan sitä, kuinka seura, valmentaja, ja yksilö näkevät omat menestymismahdollisuutensa. Valmentaja on tässä avainasemassa, sillä ihmiset huomaamatta muuttuvat sellaisiksi, kuin 1. he itse odottavat suoriutuvansa ja 2. kuinka esimies heidän odottaa suoriutuvan.
”A man is what he thinks all day long.” – Ralph Waldo Emerson
Kauden alussa puhuimme odotuksista usein, ja playoffien alla on aika palata tähän aiheeseen. Jokainen ihminen on omien ajatustensa summa, joten meidän täytyy luonnollisesti olla varovaisia sen kanssa, mitä kerromme itsellemme. Jokainen solu kehossa kuuntelee SINUN ajatuksiasi… Joten kerro ja näytä nyt ihmeessä itsellesi miten hyvä sinusta voi tulla. Ajatusten ja ajatusmallien muuttaminen on usein hidasta, mutta kun joukkueen mentaliteetti kasvaa, nopeutuu myös kehitys. Tässä on joka kausi hieno vertailumahdollisuus kevään ja syksyn välillä: Vaikka mentaliteetin kasvu ei olekaan eksponentiaalista (väliin mahtuu syöksyjä) keväällä voi olla tyytyväinen, jos suunta kokonaisuudessaan edustaa kasvua.
”Small dreams lack magic- Dream big Dreams!” Dr. Carl McGown
Et lisäksi häviä mitään, jos omat odotukset ovat korkealla! Tämä on asia, jonka vahvat menestyjät ymmärtävät, ja jota varovaiset mukavuusalueella kulkijat välttelevät. Jos petyt, mitä sitten? Oikeasti, mitä se haittaa? Jos et anna kaikkeasi, et myöskään saavuta suuria asioita. Ja jos putoat, pysähdy, analysoi, ja jatka matkaa, ei siinä sen kummemmasta ole kysymys. Vaikka pidänkin valmentajan työtä ensisijaisesti opettajan työnä, kunnianhimon tulee olla osa huippu-urheilua. Joukkueessa on yksilöillä oltava kristallinkirkas ymmärrys siitä, että minä itse olen iso palanen menestystä, enkä vain piilossa oleva osa meitä. MINÄ voin tehdä tavoitteista totta, ja kuka tietää vieläkin enemmän. Vaikka urheilun tila maassa on kaikkea muuta kuin huono, suomalaisessa urheilussa puhutaan terveestä kunnianhimosta ja suurista unelmista mielestäni edelleen vähänlaisesti. Maajoukkueet sitä kyllä tekevät (ja tulos on kaikkien nähtävillä) mutta useimmissa seuroissa tämä visiointi on vähäisempää.
Mutta palatakseni odotuksiin, ja tämän kirjoituksen ideaan… Takana on siis yli puoli kautta uudessa seurassa, uusien ihmisten kanssa. Lähtökohtaisesti kannustan kaikkia pelaajia näkemään potentiaalinsa, sillä jokaisella ihmisellä sitä on. Ja yleensä vielä jopa niin, että täysin realistinen tasonnosto voi tulla nopeastikin, kun harjoittelu vain laitetaan linjaan periaatteiden kanssa. Tämä motivoi minua paljon, sillä yksikään ihminen ei koskaan juuri tällä hetkellä ole yhtä hyvä, kuin hän jonain päivänä voi olla.
Asia, joka kuitenkin herättää aina uudelleen on se, miten valmentaja päivästä toiseen tämän asian kommunikoi. Vaikka valmentaja aidosti uskookin edellämainittuihin asioihin, väistämättä vastaan tulee heikkoja harjoituksia ja pelejä, jotka pitää käsitellä. Johtajan ajatukset, asenteet ja mielipiteet tulevat selväksi jokapäiväisessä kanssakäymisessä aina, vaikka hän ei niitä suoraan sanoisi, joten ajoittainen muistutus 1. omista realiteeteista ja 2. omista mahdollisuuksista on tarpeen. Törmäsin tammikuussa opiskeluajoilta tuttuun sitaattiin, joka kiteyttää kaiken tämän:
”Behandle die Menschen so, als wären sie, was sie sein sollten, und du hilfst ihnen zu werden, was sie sein können.” –Johann Wolfgang Von Goethe
Lainauksesta liikkuu eri muotoja, mutta niiden yhteinen viesti on tämä:
Jos ihmisiä kohtelee niin kuin he ovat, he pysyvät sellaisina kuin he ovat. Jos taas kohtelet ihmisiä sellaisina, millaisiksi he voivat tulla, autat heitä saavuttamaan potentiaalinsa.
Yksilöillä on aikaa myöten todella tapana nousta paitsi omien, myös ympäristön odotusten tasolle. Jokaiseen kauteen mahtuu voittoja ja tappiota, mutta lopulta voittaa se organisaatio, joka itse eniten uskoo menestyvänsä. Äärimmäisen tasaisessa liigassa runkosarjan päättyminen antaa herkulliset asetelmat katsoa kuka lopulta on kuka.
With relentless courage to press on,
Lauri H.
COACH HAKALA BLOGI 