Tag Archives: Ralph Waldo Emerson

Odotuksista

25 Feb

Kausi on kohta playoffeja vaille valmis. Samalla, kun mielenkiintoisin osa vuotta lähestyy, on hyvä myös katsoa taaksepäin. Muistuttaa itseään siitä mikä lähtötilanne elokuussa oli, missä asioissa yksilöt ovat kehittyneet, ja mihin asioihin kannattaa yhä kiinnittää huomiota. Osa työstä täytyy suosiolla myös siirtää ensi kesälle, ja vahvistaa omia vahvuuksia.

Yksi mielenkiintoisista huomioista liittyy odotuksiin, joista olen kirjoittanut ennenkin ja lähes samoin sitaatein. En tarkoita tällä nyt olettamuksia tai sitä, miten asioiden olettaminen vääjäämättä johtaa ongelmatilanteisiin (on toki selvää, että kaiken pitää olla selvää) vaan sitä, kuinka seura, valmentaja, ja yksilö näkevät omat menestymismahdollisuutensa. Valmentaja on tässä avainasemassa, sillä ihmiset huomaamatta muuttuvat sellaisiksi, kuin 1. he itse odottavat suoriutuvansa ja 2. kuinka esimies heidän odottaa suoriutuvan.

A man is what he thinks all day long.” – Ralph Waldo Emerson

Kauden alussa puhuimme odotuksista usein, ja playoffien alla on aika palata tähän aiheeseen. Jokainen ihminen on omien ajatustensa summa, joten meidän täytyy luonnollisesti olla varovaisia sen kanssa, mitä kerromme itsellemme. Jokainen solu kehossa kuuntelee SINUN ajatuksiasi… Joten kerro ja näytä nyt ihmeessä itsellesi miten hyvä sinusta voi tulla. Ajatusten ja ajatusmallien muuttaminen on usein hidasta, mutta kun joukkueen mentaliteetti kasvaa, nopeutuu myös kehitys. Tässä on joka kausi hieno vertailumahdollisuus kevään ja syksyn välillä: Vaikka mentaliteetin kasvu ei olekaan eksponentiaalista (väliin mahtuu syöksyjä) keväällä voi olla tyytyväinen, jos suunta kokonaisuudessaan edustaa kasvua.

Small dreams lack magic- Dream big Dreams!” Dr. Carl McGown

Et lisäksi häviä mitään, jos omat odotukset ovat korkealla! Tämä on asia, jonka vahvat menestyjät ymmärtävät, ja jota varovaiset mukavuusalueella kulkijat välttelevät. Jos petyt, mitä sitten? Oikeasti, mitä se haittaa? Jos et anna kaikkeasi, et myöskään saavuta suuria asioita. Ja jos putoat, pysähdy, analysoi, ja jatka matkaa, ei siinä sen kummemmasta ole kysymys. Vaikka pidänkin valmentajan työtä ensisijaisesti opettajan työnä, kunnianhimon tulee olla osa huippu-urheilua. Joukkueessa on yksilöillä oltava kristallinkirkas ymmärrys siitä, että minä itse olen iso palanen menestystä, enkä vain piilossa oleva osa meitä. MINÄ voin tehdä tavoitteista totta, ja kuka tietää vieläkin enemmän. Vaikka urheilun tila maassa on kaikkea muuta kuin huono, suomalaisessa urheilussa puhutaan terveestä kunnianhimosta ja suurista unelmista mielestäni edelleen vähänlaisesti. Maajoukkueet sitä kyllä tekevät (ja tulos on kaikkien nähtävillä) mutta useimmissa seuroissa tämä visiointi on vähäisempää.

Mutta palatakseni odotuksiin, ja tämän kirjoituksen ideaan… Takana on siis yli puoli kautta uudessa seurassa, uusien ihmisten kanssa. Lähtökohtaisesti kannustan kaikkia pelaajia näkemään potentiaalinsa, sillä jokaisella ihmisellä sitä on. Ja yleensä vielä jopa niin, että täysin realistinen tasonnosto voi tulla nopeastikin, kun harjoittelu vain laitetaan linjaan periaatteiden kanssa. Tämä motivoi minua paljon, sillä yksikään ihminen ei koskaan juuri tällä hetkellä ole yhtä hyvä, kuin hän jonain päivänä voi olla.

Asia, joka kuitenkin herättää aina uudelleen on se, miten valmentaja päivästä toiseen tämän asian kommunikoi. Vaikka valmentaja aidosti uskookin edellämainittuihin asioihin, väistämättä vastaan tulee heikkoja harjoituksia ja pelejä, jotka pitää käsitellä. Johtajan ajatukset, asenteet ja mielipiteet tulevat selväksi jokapäiväisessä kanssakäymisessä aina, vaikka hän ei niitä suoraan sanoisi, joten ajoittainen muistutus 1. omista realiteeteista ja 2. omista mahdollisuuksista on tarpeen. Törmäsin tammikuussa opiskeluajoilta tuttuun sitaattiin, joka kiteyttää kaiken tämän:

Behandle die Menschen so, als wären sie, was sie sein sollten, und du hilfst ihnen zu werden, was sie sein können.” –Johann Wolfgang Von Goethe

Lainauksesta liikkuu eri muotoja, mutta niiden yhteinen viesti on tämä:

Jos ihmisiä kohtelee niin kuin he ovat, he pysyvät sellaisina kuin he ovat. Jos taas kohtelet ihmisiä sellaisina, millaisiksi he voivat tulla, autat heitä saavuttamaan potentiaalinsa.

Yksilöillä on aikaa myöten todella tapana nousta paitsi omien, myös ympäristön odotusten tasolle. Jokaiseen kauteen mahtuu voittoja ja tappiota, mutta lopulta voittaa se organisaatio, joka itse eniten uskoo menestyvänsä. Äärimmäisen tasaisessa liigassa runkosarjan päättyminen antaa herkulliset asetelmat katsoa kuka lopulta on kuka.

With relentless courage to press on,

Lauri H.

lhakala82@yahoo.com

Metodit vaihtuvat, periaatteet pysyvät

17 Oct

Olen muutamassa blogissa lyhyesti kirjoittanut oppimisen laeista ja muista periaatteista. Arkipäiväissä puhumme usein periaatteen miehistä (tai naisista) sen kummemmin miettimättä, mitä periaatteet todella ovat. Monelle periaatteet nimittäin tarkoittavat samaa kuin mielipiteet: ”Minusta näin on oikein, enkä halua tehdä vakaumukseni vastaisia asioita.”

Joitakin vuosia sitten sain vinkin lukea Stephen Coveyn klassikkokirjan ”The Seven Habits of Highly Effective People” (Suomessa nimellä Tie Menestykseen.) Entinen valmentajani suositteli sitä minulle oppaaksi kunniakkaaseen elämään, ei niinkään ajan hallintaan ja tehokkuuteen, johon monet teoksen hankkivat. Viisi vuotta ehti kulua ennen kuin tartuin opukseen uudestaan- tässä joitakin sen herättämiä ajatuksia.

Jokainen meistä haluaa paremman ja onnellisemman uran ja elämän. Maailma on kuitekin täynnä onnettomia ihmisiä, epäonnistuneita uria, ja huonoja valmentajia. Lisäksi moni meistä yrittää kovasti tulla paremmaksi työssään tai ihmissuhteissaan, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Vaikka moni syyttääkin tilanteestaan ulkopuolisia tekijöitä, pääsyy useimmiten löytyy omista tavoistamme. Tämän oivaltavat yritävät tavallisesti päästä vanhasta eroon, ja luoda tilalle uusia ja parempia tapoja.

Valmentajan ammatissa- etenkin kun menee heikosti- on yleistä yrittää uusia motivointitapoja, uusia harjoitteita, tai lopulta ostaa parempia pelaajia. Usein kuitenkin käy niin, ettei tilanne toivekkaan alun jälkeen muutu mitenkään, ja sama kierre alkaa alusta. Jos uudet metodit ja pelaajat eivät paranna tilanneta, mikä avuksi? Kokeillaan uusia metodeita ja pelaajia- ja lopulta uutta valmentajaa.

“The man who knows how will always have a job. The man who also knows why will always be his boss. As to methods there may be a million and then some, but principles are few. The man who grasps principles can successfully select his own methods. The man who tries methods, ignoring principles, is sure to have trouble.-Ralph Waldo Emerson

Pidän erityisesti sitaatin lopusta: ”Hän, joka yrittää metodeja ilman periaatteita on taatusti pulassa.”

Käytämme paljon aikaa miettiessämme miten teemme sitä tai tätä, mutta emme pysähdy kysymään miksi.

Lisäksi jotkut, jotka osaavat perustella tekemisensä alusta loppuun, perustavat ajatuksensa periaatteisiin, jotka eivät heijasta todellisuutta. Monen asian voi saada kuulostamaan hyvinkin viisaalta ja järkevältä, vaikka sillä ei olisi faktojen kanssa mitään tekemistä. Tarvitsemme siis todellisuuteen pohjaavia periaatteita ohjaamaan elämäämme ja työtämme.

”By centering our lives on correct principles, we create a stable, solid foundation for the development of our lives. Unlike ideas based on people or things which are subject to frequent and immediate change, correct principles do not change. They don’t depend on the behavior of others, the environment, or the current fad for their validity. They are not here one day and gone the next.”Steven Covey

Menestyneiltä valmentajilta kysytään usein, mikä on se ”taika” tai ”viistasten kivi”, joka tuo voittoja? Etenkin tappioputkessa mietimme millä poppakonstilla tästä päästään eteenpäin… Mutta mitään suurta voodoota ei ole olemassa. Satakaan uutta harjoitetta ei auta, elleivät ne perustu tutkittuun tietoon, tai muuhun tukevaan todistusaineistoon.

Valmentajille hyödyllisistä periaatteista mainitsimme aikaisemmin mm. oppimisen, biomekaniikan, liikuntafysilogian lait. Ihmistenvälistä vuorovaikutusta ja tehokasta johtamista ohjaavat myös omat periaatteensa, mutta kuten luonnonvoimatkin, ne tuntuvat olevan päiväsaikaan meiltä piilossa.

Painovoima ja muut fysiikan lait kuitenkin ohjaavat maailman menoa välittämättä pätkääkään siitä, uskooko joku niiden olevan olemassa, vai ei.

On itseasiassa uskomatonta, kuinka usein päädymme kiihkeään väittelyyn asioista, joista periaatteisiin nojaavien ihmisten ei tarvitsisi keskustella ollenkaan. Olen kuullut, että jalkapallon pelaaminen on hyväksi lentopalloilijoille, koska joku näki venäläisen superliiga- joukkueen pelaavan jalkapalloa harjoituksissa. Pallojen lyöminen pöydältä torjuntaan on kuulemma hyväksi, koska näimme Brasilian maajoukkueen tekevän niin. Pallottoman alkuverryttelyn tulee kestää 45min, koska Italian liigassa tehdään niin.

Unlike ideas based on people or things which are subject to frequent and immediate change, correct principles do not change. They don’t depend on the behavior of others, the environment, or the current fad for their validity.

On lisäksi hyvin muodikasta sanoa, että muiden menestyksestä kannattaa ottaa oppia. Oppia, kyllä. Mallia, ei. Esimerkiksi eräs lentopallomaailmassa kuuluisa japanilainen valmentaja käyttää runsaasti harjoitusaikaa pallojen lyömiseen pöydiltä. Yhteisten ystävien kautta tiedän hänen olevan oikeasti hyvä valmentaja, ja myös hyvä ihminen. Lukemattomat valmentajakollegat ovat kopioneet hänen harjoitteittaan, ja pitävät näitä metodeja miltei pyhinä. He lupaavat näyttää videotodisteita siitä, kuinka harjoitus johdettiin läpi. Mutta mitä se todistaisi? Kyse ei ole siitä, ettemmekö usko näin tapahtuneen. Kyse on siitä, että motorisen oppimisen lakien mukaan ei ole todisteita tällaisen harjoittelun suuresta siirtovaikutuksesta itse pelitilanteeseen. Harjoittelun spesifisyys vaatii pelitilanteen ajoituksen tavoin hyppääviä hyökkääjiä (ei pöydällä seisovia) sekä pelinlukuun katkeamattoman ketjun vastaanotto-passi-hyökkäys (eikä eristettyä hyökkäys-torjunta- ketjua.)

Valistuneen valmentajan ei tarvitse kauaa miettiä uuden metodin validiteettia- eikä varsinkaan hyväksyä selitykseksi sen laajalle levinneisyyttä, tai alkuperän menestyneisyyttä. Sen sijaan kannattaa tutustua kyseisen valmentajan toimintaan lähemmin, sillä jos hän todella on hyvä valmentaja, taustalta löytyy taatusti paljon muuta, tehokkaisiin periaatteisiin perustuvaa työtä.

Suomi on pieni maa, joka ei vain voi nojata pelaajavoluumin tuomaan etuun. Jos jatkuvasti menemme niiden asioiden perässä, mitä kulloinenkin tuuli tuo, emme voi luoda tänne pysyvää ja menestyksekästä laji- ja harjoittelukulttuuria. Lajiliittojen ja seurojen tulisikin tehdä linjanvetonsa niin, että vaikka tekijät ja valmentajat vaihtuvat, toimintaa ohjaavat periaatteet pysyvät.

Tatarstanissa,

Lauri H.

lhakala82@yahoo.com

Menestymisestä ja sen kopioimisesta

22 Jan

Taipumuksemme on valmentaa niin kuin meitä on valmennettu, mutta löytyy myös heitä, jotka katsovat oman kulttuurin ulkopuolelle. Moni valmentaja tekee omasta filosofiastaan kuitenkin sillisalaattia poimimalla yhden harjoitusmetodin (tai taktisen, tai teknisen ajatuksen) sieltä, ja toisen täältä. Ajatuksena tietenkin ”saada kaikki parhaat puolet kaikista kulttuureista.” Ajatus on muodikas, ja saattaa äkkiseltään vaikuttaa avarakatseisen koutsin toiminnalta.

Olipa valmentaja avoin uudelle tai ei, uusien ideoiden haaliminen ilman johtoajatusta on vaarallista. Millä perusteella valitset uuden valmennusmetodin monien joukosta? Yleisen vastaus on menestys. Kopioimme jotakin, koska olympiavoittaja teki näin, tai Italian Serie A:ssa harjoiteltiin niin. Vaikka onkin tärkeää seurata menestyviä joukkueita ja valmentajia, ei pelkkä menestys koskaan saisi olla ainoa kriteeri.

Jokaisen voittavan joukkueen takana on kompleksi pienten ja suurten asioiden kertotaulu, eikä meidän aina ole helppoa yhdistää syytä ja seurausta. Olen käynyt kaikkein surullisimmat valmennuskeskusteluni ihmisten kanssa, jotka perustelevat omaa tekemistään muiden tekemisillä. Menestys – josta tulemme puhumaan vielä paljon- on hyvin kaksiteräinen miekka. Se saattaa kertoa joko paljon tai vähän joukkueesta todellisesta potentiaalista ja valmennuksen laadusta.

Missä tahansa aikajanan vaiheessa voit osoittaa voittavan joukkueen pelaajia, ja nähdä ainostaan sen mitä tällä hetkellä tapahtuu. Et kuitenkaan nähdä niitä tuhansia tunteja, kun nämä pelaajat ovat harjoitelleet aikaisemmissa seuroissa, aikaisempien valmetajien kanssa. Et myöskään näe kulissien taakse, etkä tunne joukkueen sisäistä dynamiikkaa. Kaikkien viimeisimmäksi (ja tähän lankaan menevät useimmat kopioijat) moni ei tiedä mitkä asiat ovat primäärejä, ja mitkä sekundaarisia.

Brasilia (2000-luvun voitokkain joukkue miesten lentopallossa) saattaa viettää 90% ajastaan kilpailullisissa, pelinomaisissa harjoitteissa, ja pelaajat ovat pelanneet pienpelejä lapsesta asti. Ei siis ihme, että he tuntuvat syntyneen lentopallo kainalossa. Katsoessa Brasilian avoimia harjoituksia valmentajat kuitenkin kopiovat kaikkein erikoisimmat harjoitteet, joiden parissa joukkue viettää vain hyvin vähän aikaa. Samalla harva näkee tärkeintä syytä menestyksen takana: Tuhansien tuntien kovaa keskenäistä kilpailua pelinomaisissa tilanteissa (ja riittävän suurta pelaajapoolia tietenkin.)

Menestys on kiehtova asia, ja ilman muuta meidän tulee seurata mitä ympärillämme tapahtuu. Valmennusfilosofiaa ei kuitenkaan kannata pohjata siihen, mitä muut tekevät. Ajan hammasta kestävä menestys perustuukin ajan hammasta kestäviin periaatteisiin: Toimintaa ohjaaviin totuuksiin, jotka säilyvät muuttumattomina kunnes toisin todistetaan. Ralph Waldo Emersonin sanoin…

“As to the methods there may be a million and then some, but principles are few. The man who grasps principles can successfully select his own methods. The man who tries methods, ignoring principles, is sure to have trouble.”

Lauri H