Arvoista ja säännöistä

Edellisessä jutussa puhuimme periaatteista ja metodeista. Tällä kertaa haluan laajentaa jutun koskemaan myös niitä arvoja ja pelisääntöjä, jotka ohjaavat urheilijan toimintaa. Aloitetaan tyypillisestä arvon määritelmästä:

”Value: Important and lasting beliefs or ideals shared by the members of a culture about what is good or bad and desirable or undesirable. Values have major influence on a person’s behavior and attitude and serve as broad guidelines in all situations.”- Businessdictionary.com

Suomessa on tavallista tehdä joukkueelle omat säännöt ja perään sanktiot sääntöjen rikkomisesta. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt tästä sakkokassa- kulttuurista. Kyseisessä filosofiassa säännöt sanellaan ylhäältä käsin, ja pelaajien pitää niitä sitten rangaistuksen uhalla totella. Ensinnäkin tämä yleensä toimii heikonlaisesti. Toiseksi se luo vääränlaisen ilmapiirin. Ihmiset toimivat vapaammin ja motivoituvat paremmin silloin, kun he ovat itse mukana luomassa toimintaa.

Sääntöviidakkoa parempi vaihtoehto on siis yhteisistä arvoista ja tavoitteista puhuminen, esimerkiksi kauden avauspalaverien yhteydessä. Mikä tahansa joukkue on riittävän pieni yksikkö jokaisen mielipiteen kuulemiseen. Tärkeitä ensimmäisiä kysymyksiä ovat ”Mitä minä arvostan?” ja ”Mitä meidän tulee arvostaa, jotta arvomme tukevat tavoitteiden saavuttamista?”

“It’s not hard to make decisions when you know what your values are.” – Roy Disney

Arvot auttavat meitä päätösten tekemisessä, mutta meidän täytyy olla varovaisia niiden valinnassa. Esimerkiksi varasjoukolla voi olla omat arvonsa, mutta niiden varaan ei vättämättä kannata rakentaa pitkäntähtäimen suunnitelmia. Jokaisella valtiolla ja kulttuurilla on myos omat arvonsa, mutta se ei tarkoita, että näma arvot ovat kestäviä tai hyviä. Kestäviin periaatteisiin pohjautuvat arvot ja niiden mukaan eläminen eroavatkin usein vallalla olevasta kulttuurista.

“Wrong does not cease to be wrong, because the majority share in it.”- Leo Tolstoy

Monen länsimaan valtakulttuuri esimerkiksi arvostaa voittamista ylitse kaiken. Tulosurheilussa voittamisella on toki väliä, mutta se ei silti voi olla yksi perusarvoista. Voittamisen tekee ongelmalliseksi ainakin kaksi seikkaa: 1. Se on meidän kontrollimme ulkopuolella ja 2. Jos arvostamme voittamista yli yksilön oikeuksien tai rehellisyyden, meidän on vaikeaa olla luotettavia.

Pitkässä jouksussa menestyneiden organisaatioiden tyypillisiä arvoja ovat mm. asiakaskeskeisyys, yhteisöllisyys, ja laatu. Esimerkiksi Linked-In ja IBM arvostavat ihmistä yksilönä. Ihmisyyden arvostaminen näkyy siten kunniottavana toimintana niin asiakkaita kuin työntekijöitäkin kohtaan. Urheilussa tällaista kaivattaisiin myös. Suurin osa seuroista- yli maiden, yli lajirajojen- kohtelee sinua hyvin (ja maksaa ajallaan) jos pelaat hyvin. Jos pelaat huonosti, he kohtelevat sinua huonosti (eivätkä välttämättä maksa lainkaan.)

Tulos ei voi merkitä joukkueelle ihmisarvoa tai keskinäistä luottamusta enempää.

Valmentajana koen arvojen korostamisen merkittäväksi. Ne antavat pohjan, joka auttaa urheilijaa laittamaan tekonsa ja elämänsä suurempaan kontekstiin, ja lopulta vastaamaan näihin kysymyksiin: ”Mitä minä haluan eniten?” ja ”Olenko valmis uhraamaan sen mitä haluan eniten sen vuoksi, mitä haluan juuri nyt?” Annanko kaikkeni harjoituksissa joka päivä, vaikka väsyttää (hetken lepo vs kehittyminen), tai lähdenkö baariin silloin kun pitäisi levätä (hetken huvi vs työn arvostus)?

”You get what you value.” –Marv Dunphy

Ollakseen toimivia, arvoja tulee tietenkin kunnioittaa. Ei yksikään pelaaja usko sanahelinään ihmisen arvostamisesta, jos joukkueen sisällä sallitaan päin naamaa huutaminen, nuorempien simputtaminen, tai muu vastaava. Dunphyn lainaus tarkoittaa, että jos annamme ihmisten käyttäytyä huonosti, se on yhtä huono asia kuin tällaisen käytöksen arvostaminen.

Arvoista täytyy pitää kiinni teoissa, tai ne menettävät voimansa puheessa.

Loppuun lisään kahden eri joukkueen arvot esimerkiksi kiinnostuneille. Ensimmäinen lista on peräisin vanhasta sveitsiläistä seurastani (Lausenne UC), jossa pelaajat ja valmentajat yhdessä sopivat arvoista ennen kauden alkua. Toinen on linkki USAn menestyneimmän yliopistojoukkueen (UNC naisten jalkapallo) arvoihin. UNC:n valmentaja Anson Dorrance vaatii pelaajiaan opettelemaan tämän listan ulkoa, jotta arvomaailma paremmin juurtuisi osaksi päätöksentekoa.

UNC Soccer Values:

http://www.zoneofexcellence.ca/Journal/Issue11/PsychologicalAspects.pdf

Arvot (11kpl) löytyvät sivuilta 4-6. Suosittelen kuitenkin lukemaan koko haastattelun, sillä Dorrance tietää mistä puhuu (ja miehen kautta aikojen voittoprosentti on yli 90%.)

LUC Values 2007-2008:

1. We are going to work hard (we value hard work.)

2. We are committed to being fundamentally sound (we value good mechanics.)

3. We are striving to improve every day (we value improvement.)

4. We are going to develop confidence through competition (we value competing.)

5. We don’t whine when things don’t go our way (we value positive mentality.)

6. We make good decisions on and off the court (we value our mission.)

7. We don’t lose our composure (we value stable character.)

8. We are responsible and accountable for ourselves and our teammates (we value accountability.)

9. We care about our teammates as people (we value the individual.)

Kausi Sveitsissä- joka ei myönnettävästi ole mikään lentopallojättiläinen- päättyi mestaruuteen. Urheilua kauaskantoisempi seuraus oli kuitenkin, että pelaajat oppivat työnteon ja arvojen merkityksen, ja heistä tuli elinikäisiä ystäviä. Myös sitä voi kutsua menestykseksi.

Lauri H.

Tags: Anson Dorrance, Arvot, Säännöt, Yksilö