Kesän tulisi olla hedelmällista aikaa valmentajalle. Tavanomaiset kiireet peleihin valmistautumisesta ja matkustamisesta ovat hetkeksi hiljenneet, ja on aikaa kouluttaa itseään samalla kun kasaa tulevan vuoden joukkuetta. Täysin elämä ei tietenkään pysähdy, ja maajoukkuetoiminnassa mukana olevien rumba jatkuu ympäri vuoden. Kulunut talvi Pepperdinessa oli urani kiireisin, ja ehkä osin tästä syystä ajan käytölliset asiat ovat nousseet entistä tärkeämmiksi. Unohdamme usein, että
Ajan investoiminen on todellisuudessa elämän investoimista, eikä sitä kannata hukata.
Ajan investoiminen on myös suorassa yhteydessä siihen, mitä ihminen elämässään arvostaa. Valmennuksellisesti olen investoinut kesääni pää-asiassa kolmeen asiaan: 1. Menneen kauden analysointiin 2. Huippujoukkueiden seuraamiseen 3. Lukemiseen. Kuluneen vuoden pelit on jo katsottu, sekä lisäksi iso liuta kansainvälisiä otteluita. Osa kv-peleistä on tältä kesältä, ja osa niinkin kaukaa kuin 1980-luvulta. On mielenkiintoista, kuinka laji on ajansaatossa kehittynyt, ja kuinka toisistaan eroavat pelityylit ovat vähitellen hiotuneet tehokkaammaksi ja siten suhteellisen samanlaisiksi. Et yksinkertaisesti voi enää tehdä asioita täysin eri tavalla ja yltää huipulle.
Lisäksi olen seurannut USA:n miesten ja naisten maajoukkueiden harjoittelua muutamaan otteeseen Anaheimin harjoituskeskuksessa. USA:n miehet puolustavat Lontoossa olympiakultaa ja naiset hopeaa, ja kansainvälissä kärjessa pysyminen vaatii asianmukaista harjoittelua. Jos kuvaisin naisten päävalmentaja Hugh McCutcheonin joukkueen tekemista (mies valmensi Pekingissa vielä miehiä) yhdella sanalla, se olisi varmasti purposeful tai mindful.
Edellinen taipuu meikäläisittäin helposti tarkoituksenmukaisuudeksi, mutta jälkimmäiselle ei suomenkielestä oikein löydy vastinetta. Ajatuksellisuus, tarkoituksellisuus? Suomalaisille pelaajille puhumme yksinkertaisesti huolella ja ajatuksella tekemisestä. Mitä korkeammalla tasolla pelaat, sitä ”pienemmät ja pienemmät asiat” ratkaisevat ottelun lopputuloksen; ja kuten todettu et edes voi pelata huipulla, elleivät kaikki ”isot asiat” jo ole kunnossa.
When you go up the food chain the air gets so thin you can cut it. – Marv Dunphy
Tiukasta kilpailusta loogisesti seuraa, ettei pieniä asioita ole olemassakaan, ja koko se aika, jonka joukkue menestykseensä investoi, on kullanarvoista. Kolmen tunnin harjoitus on kirjoitettu taululle yksityikohtaisesti minuutti minuutilta kuin varmistaen, ettei siitä haaskata hetkeäkään. Maajoukkueiden tavoin parhaat yliopistojoukkueet käyttävätkin harjoittelun suunnitteluun jopa saman verran aikaa kuin itse harjoituksen läpiviemiseen. USA:n harjoittelun läheltä seuraaminen on hieno mahdollisuus, jonka heidän lajiliittonsa suo kaikille halukkaille -vaikka aika harva sitä loppujen lopuksi hyödyksi käyttääkään.
Edellämainittuun lukemiseen pätevät itseasiassa samat periaatteet kuin harjoitteluun. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, joten tiukan syynin jälkeen yöpöydälle päätyvät (toivottavasti) vain ansiokkaat teokset. Muutaman valmennusaiheisen opuksen lisäksi olen ollut tyytyväinen George Leonardin parikymmentä vuotta vanhaan Mastery -kirjaseen. Leonard puhuu hitaasta prosessista mestariksi kasvamisessa, ja vaikka kirjan viesti ei missään nimessä ole uusi, on se tiivis ja hyvin kirjoitettu. Huipuksi kasvaminen on prosessi täynnä ajatuksella tehtyjä perusasioiden toistoja; ja vaikka tämä ei olekaan ihmisiin vetoava lausunto, on se sitäkin suuremmassa määrin totta.
Boredom can be found in excessive search for novelty. Satisfaction lies in mindful repetition, in subtle variations of familiar themes. –George Leonard
Lauri H.
COACH HAKALA BLOGI 