Tag Archives: Ajatukset

Uuden Alussa

30 Apr

Huhtikuun myötä loppuu Ruotsin sarjakausi, ja samalla tältä erää myös oma aktiivivalmennus. Työura siirtyy Olympiakomiteaan ja vaikka muutos on suuri, hommia tehdään onneksi yhä urheilun parissa. Uuden alussa nousee väistämättä mieleen muistoja myös edellisistä starteista. Muutos on iso mahdollisuus, mutta vain, jos siitä ajatellaan riittävän samalla lailla.

Avainkäsitteiden selventäminen

Kaksi edellistä joukkuetta olivat työn alussa tällaisen, suuren muutoksen edessä. Kuopiossa LEKA Volley oli seurana täysin uusi, vaikka paikallinen kulttuuri oli lajissa pitkä. Tukholmassa Sollentuna VK taas oli avoimesti ja ylpeästi Ruotsin vanhin seura, vaikka sen menestyksen päivistä olikin kulunut jo kauan. Molemmissa nimenomainen tarkoitus oli uudistaa toimintaa. Onnistuakseen muutoksessa valmentajan täytyy saada porukka ajattelemaan samoja ajatuksia, mutta tämä on paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Ammattimaiset työnantajat perehdyttävät uudet työntekijät tehtävään, organisaation toimintatapaan ja arvomaailmaan. Urheilussakin tähän ollaan menossa, mutta standardien taso vaihtelee paikasta riippuen. Joka tapauksessa on niin, että jos minnekään halutaan mennä yhdessä, on osallisten tunnistettava kompanssista vähintään pääsuunnat. Paljolta vältytään, jos muutama avainasia on alusta asti kirkas. Sen jälkeen voi joku pienempi juttu mennäkin pieleen ilman, että sillä olisi kovin suurta negatiivista vaikutusta. Päinvastaisessa tilanteessa taas voi koko projekti olla vaarassa.

Ennen Ruotsin pestin alkua kyselin kollegoilta kokemuksia joukkueidensa starteista. Pepperdinen David Hunt mm. kertoi vuoden 2013 ensimmäisistä kuukausista USA:n naisten staffissa. Uusi olympiadi oli alkanut ja huipentuisi Rioon neljän vuoden päästä. Tehtävää piisasi, eikä ollut itsestäänselvää, kuinka esimerkiksi suuren pelaajapoolin kanssa oli paras edetä. Osa staffista oli lisäksi joukkueen tavoin uusiutunut. Kun arki viimein alkoi Anaheimissa, oli katseet tiukasti suunnattu avainkäsitteisiin. Tärkeintä Karch Kiralyn johtamassa laivassa oli oppia puhumaan asioista samalla tavalla, ja aikaa siihen oli varattu kokonainen kesä.

Mielenkiintoista kyllä tämä päti myös termeihin, jotka 20-30v maajoukkuepelaajalla voisi kuvitella olevan kunnossa. Pelkistäen voitat lentopallossa enemmän, jos hyökkäät ylhäältä kentän takaosiin, etuosien sijaan. Useimmat pelaajat tietävät tämän. Englanniksi käsite ”high swing” oli siis monella tapaa oleellinen, mutta sen silti voisi olettaa olevan yhdellä palaverilla kuitattu. Käytännössä asiat eivät kuitenkaan etene yhtä nopeasti, ja jenkit käyttivätkin tärkeimpiä sanoja lopulta paljon eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. On kovin vaikeaa etukäteen tietää, kuinka toinen jotakin omaan taustaansa peilaten ymmärtää.

Juuri taustojen erilaisuudesta johtuen kollegoilta kuuluu tasaisin väliajoin tarinoita isohkoista väärinymmärryksistä. Joku on saattanut kokonaisen kauden puhua tärkeästä asiasta ilman, että se on ymmärretty läheskään oikein. Vasta joku yleensä tappiollinen tilanne paljastaa ongelman. Uskon syyn olevan enemmän meissä koutseissa, sillä valmentajan on helppo unohtaa toiminnan aikajana. Kun 25-vuotias pelaaja kävelee ensimmäistä kertaa uuteen ympäristöön, hän ei missään määrin ole kirjoittamaton lehti. Takana voi olla jo 10-15 vuoden kokemus muista ympäristöistä, joiden vahvistamat uskomukset eivät muutu yhdessä illassa.

Kauanko sinulla on aikaa odottaa?

It is harder than you think, and it will take more time than you think.” Doug Beal

Tuttu sitaatti tarjoaa kärsivällisyyttä silloin, kun erehdymme haluamaan asioita nopeasti. USA:n entinen päävalmentaja ja toimitusjohtaja kuvaili matkaa olympiakultaan juuri tällä tavalla. Alussa on helppoa olla innostunut, mennä kovaa lähelle ja jäädä sitten kiinni arkeen, visio unohtaen. Bealin alku ei suinkaan ollut helppo, ja kuten mies itse Spike! (1985) kirjassaan kuvailee, joutui nuori päävalmentaja sisäisen kapinan keskellä heittämäään pihalle puolet avauskokoonpanon pelaajista kesken olympiadin. Beal teki kuitenkin prikulleen sen, mitä piti, sillä yhteistä suuntaa ei jakautuneessa joukkueessa voi olla. ”Kaikki lähtee oikeista ihmisistä” sanotaan bisneksessäkin usein, ja tämä pitää hyvin paikkansa. Harvemmin kuitenkin lisätään, että oikeat ihmiset ovat niitä, joiden ajatuksiin voi vaikuttaa.

Kun mielessä palaan näihin näihin edellisiin seurakokemuksiin, muistan ensimmäiset kuukaudet viattomana ja optimistisena aikana. Ihmisillä on virtaa ja pelejä voitetaan. Alun huuma kantaa. Perusasiat tulevat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin esiin, arjen alkaessa. Kun esimerkiksi syksyllä 2014 aloitimme LEKA Volleyssa, oli ilmassa paljon toivoa. Kävimme töihin hyvien tyyppien kanssa. Kahdessa kaudessa tapahtui paljon hyvää: palautimme huippulentiksen Kuopioon, ja rakensimme huolella tulevaisuutta. Siitä huolimatta 2018 seuraa ei ollut enää edes olemassa, kaikesta osaamisesta ja hyvästä tahdosta huolimatta. Sivusin aihetta vuosi sitten toisessa jutussa, enkä muistele aikaa haasteista huolimatta pahalla. LEKA Volleyn oppi on myöhemmin kirkastunut etenkin tähän yhteisten ajatusten saavuttamiseen. Seurassa oli osaamista, mutta yksinkertaisesti liikaa eriäviä ajatuksia. (Tärkeintä kuitenkin on, että itse laji elää kaupungissa edelleen.)

Kokemukseni mukaan ei oikeastaan ole edes väliä, oletko uuden projektin johtaja vai muutosjohtaja vanhassa kulttuurissa. Vanhassa versiossa asenteet ja tavat ovat paljon juurtuneempia, mutta molemmissa mukana on ihmisiä, joilla on menneisyys ja kokemuksia. Ja mikä tärkeintä, kaikilla on jokin oletus siitä, mitä tämä aika hänen itsensä ja intressiensä kannalta tarkoittaa. Muistutin itseäni myös tästä tullessani Ruotsiin ja vanhaan seuraan. Asiat sujuivat länsinaapurissa paremmin, vaikka kommunikoinnin ja ”itsestäänselvyyksien” selventämisen tarve ei ole ollut yhtään vähäisempi. Jos kaikki hallitsematta näkevät asiat vain omien lasiensa läpi (ja tämä tapahtuu jokaisen kohdalla) ainoa varma asia on, ettei tuote lopulta oikein vastaa kenenkään odotuksia. Siispä ”avoin ja rehellinen” keskustelu on tarpeen, erään mestarin sanoin, ”aikaisin ja usein.”

Hyvän kautta

Useimmat tuntemani valmentajat ovat ratkaisukeskeisiä ihmisiä. Joukkue tuo uudet haasteet joka päivä, ja asiat pitää kohdata nopealla frekvenssillä. Sivuvaikutuksena proaktiivisuudesta seuraa kuitenkin, että koutsi saattaa elää jatkuvassa ”ongelman tunnistus”- moodissa. Ihmiselle muodostuu voimakas rutiini nostaa epämiellyttävätkin asiat heti esiin ja käsiteltäviksi. Olen useammin kuin kerran (varsinkin suuremmissa staffeissa) nähnyt, kuinka joku luulee tätä negatiivisuudeksi tai yrityksiksi keikuttaa venettä. Erityisen hankala tilanne voi olla, kun jossakin vanhassa ja juurtuneessa aletaan pöyhiä näitä itsestäänselvinä pidettyjä asioita. Vaatii viisautta edetä omassa joukkueessa positiivisen kautta silloinkin, kun tarve muutokselle on huutavan suuri.

Joka tapauksessa uuteen siirryttäessä on tärkeää löytää riittävästi yhteistä. Aloitan seuraavan työn olympiakomiteassa eri roolissa, mutta yhtä täynnä intoa ja optimismia. Ensimmäistä kertaa hetkeen olen lisäksi tilanteessa, jossa ympäristöön tutustuminen tulee viemään merkittävästi aikaa. Erityisen mielissäni olen kuitenkin siitä, että suomalainen urheilu on monelle suuri ja kehittämisen arvoinen asia. Yhteistä tulee varmasti löytymään vuosiksi eteenpäin.

Kohti kotia ja vappua,

Lauri H.

lhakala82@yahoo.com

Ps. Jos pidät blogista, auta sitä kasvamaan. Voit ilmaiseksi liittyä tilaajaksi, kertoa siitä aihepiireistä kiinnostuneille ystävillesi tai jakaa sosiaalisessa mediassa. Laajennetaan yhdessä keskustelua oppimisesta, johtamisesta ja arvoista. Blogissa esitetyt asiat ovat vain kirjoittajan näkemyksiä, eivät työnantajan tai muun tahon.

 

Psyykkinen valmennus osana arkena

18 Feb

http://yle.fi/uutiset/psyykkinen_valmennus_auttoi_mikkelin_passarit_voittoputkeen/7046539)

Törmäsin hiljattain pariin psyykkistä valmennusta käsittelevään artikkeliin, ja tässä oma näkemykseni aiheesta. Haluan alkuun muistuttaa tämän olevan vain tavallisen valmentajan lähestymistapa, ja että alan ammattilaiset ovat niitä, joita viime kädessä kannattaa kuunnella. Uskon kuitenkin, että meistäkin on apua kun asiaan hieman paneudumme… Lisäksi oli rohkaisevaa lukea yllä olevasta jutusta, että esimerkiksi mentaalipuoleen kouluttaunut Ville Salminen tekee samankaltaisia asioita kuin mekin. Lentopallossa seurat eivät kuitenkiaan tavallisesti palkkaa urheilupsykologia, sillä varat halutaan (ihan hyvistä syistä) ohjata muualle. Koska valmennus on jatkuvaa kompromissien tekemistä, jää mentaalipuoli siis usein lentopallovalmentajien vastuulle.

Ljubljanassa ACH Volleylla on kolme täysipäiväistä staffin jäsentä: päävalmentaja, apuvalmentaja ja fysioterepautti. Lisäksi peleissä ovat apuna tilastomies ja lääkäri. Jos kaiken voisi tehdä talouden puitteissa viimeisen päälle, varmasti suurempi joukko olisi koko ajan paikalla… Paremman puutteessa olemme kuitenkin jakaneet vastuut siten, että päävalmentaja vastaa lentopallon ohella fysiikkavalmennuksesta ja minä vastaan lentopallon ohella monesta täysipäiväisen skoutin hommasta. Fysioterepautti toimii työnsä ohella huoltajana, sekä harjoitusten aikana myös apuvalmentajana (laskee pisteitä, kerää palloja, jne.)

Psyykkinen valmennus -niinkuin me sen ymmärräme- taas kulkee mukana päivän jokaisessa aktiviteetissa, alkuverryttelystä fysion pöydälle. Valmentaja Olli Kuoksa kirjoittikin aiheesta hiljattain sanoin: ”Onko psyykkistä valmennusta? Vai onko vain valmennusta?” Jos filosofiamme pitäisi tiiviistää yhteen lauseeseen, se kuuluisi kenties näin:

Lisäämme luottamusta valmistautumalla huolellisesti.”

Tämä tarkoittaa pelaajan luottamusta omiin kykyihinsä, mutta myös pelaajien luottamusta toisiinsa sekä meihin valmentajiin. Luottamuksen rakentaminen ei kuitenkaan ole kärsimättömien hommaa- vie aina oman aikansa ennenkuin palaset loksahtavat edes jotenkin paikoilleen. Etenkin alkuvaiheessa on tavallista, että valmentaja kohtaa vastarintaa. Jos kuitenkin teet hyvää työtä päivä kerrallaan, pelaajat näkevät sen. Ihmiset kyllä aistivat, jos heistä välitetään. Jos kykenemme rakentamaan luottamukseen perustuvan kulttuurin, uskon suurimman työn olevan jo tehty.

Pressure is what you feel when you dont know what you are doing.”

Kuulin tämän lauseen jo kauan sitten, ja edelleen se on mielessä jokaisessa pelissä. Roolini on nyt toinen, mutta valmistautumisen tärkeys ei ole muuttunut mitenkään. Jos olet valmistautunut huolellisesti, myös mieli on luottavainen ja osaat nautti tilanteesta eri tavalla. Yritämme kaikin tavoin vähentää epäselvyyksien määrää, ja luoda pelijärjestelmän johon pelaajat voivat pahassa paikassa tukeutua. Toisin sanoen emme halua pelissä tulevan vastaan mitään, mitä emme olisi jo harjoituksissa käyneet läpi. Alta löydät viisi käytännön asiaa, joilla pyrimme kasvattamaan luottamusta ja valmistautumaan pelitilanteen paineisiin.

1. Keskustelemme pelaajien kanssa päivittäin

Arki pyörii tiiviisti pelien ja harjoitusten ympärillä, ja jokainen valmentaja puhuu joukkueelleen paljon. On kuitenkin tärkeää, että valmentajat raivaavat tilaa myös kahden keskisille keskusteluille. Koen, että parhaiten nämä kohtaamiset hoituvat epämuodollisissa tilanteissa- en esimerkiksi yleensä näe syytä pyytää pelaajaa toimistolle keskusteluun, vaikka joskus teemme niinkin. Tavallisesti riittää, että ennen tai jälkeen harjoituksen (tai lyhyesti jopa tauon aikana) menemme sivummalle, ja vaihdamme pari sanaa siitä mitä hänelle kuuluu. Tiettyyn rajaan asti pyrimme olemaan ajan tasalla pelaajan siviilielämästä ja sen vaikutuksesta pelaamiseen, mutta tavallisimmin vain varmistamme, että kaikki on ok terveden, levon, ja pelaajan oman roolin kanssa. Saatamme lisäksi puhua siitä, mitä taitoja tänään hiotaan. Itse näen keskusteluille kaksi tärkeää perustetta. Toinen on edellä mainittu luottamuksen ansaitseminen, ja toinen on asioiden selkeys.

Usein unohdamme, etteivät pelaajat välttämättä tiedä mitä valmennusjohto ajattelee. Pelaajan oloa helpottaa paljon, jos hän tietää tarkoin mitä häneltä odotetaan, mikä hänen roolinsa on, ja esimerkiksi miksi valmentaja teki jonkin päätöksen niin kuin teki. Tunnen valmentajia, jotka ajattelevat, ettei valmentajan ikinä tarvitse ”selitellä” pelaajalle tekemisiään. Kyse ei kuitenkaan alkuunkaan ole tästä. Samaa mieltä ei aina voi eikä tarvitse olla, mutta koskaan ei ole haitaksi varmistaa ettei pinnan alla turhaan kuohu. Pepperdinessa Marv Dunphy piti yhtenä periaatteenaan yksinkertaista lausetta ”Assume Nothing.” Miksi meidän pitäisi olettaa mitään, jos voimme olla varmoja?

Kaikki väärinkäsitykset ovat seurausta olettamisesta.

2. Opetamme pelaajia toimimaan joukkueena

Olemme aikaisemmin puhuneet sekä joukkueen arvoista, että käytöksen merkityksestä. Alla joitakin näihin liittyviä asioita, jotka usein päätyvät whiteboardillemme. Kuten todettu, valmentajan ja pelaajien tulee yhdessä sopia asioista joita he arvostavat. Arvot ovat pysyviä ihanteita, joita on helppo pitää joukkueen henkisenä selkärankana silloinkin, kun jossakin myrskyää.

Do and say things that make your teammates better.”

On great teams teammates hold each other accountable..”

You can get angry, you can get frustrated, or you can get better.”

You get what you value, you get what you tolerate.”

On great teams teammates play for each other.”

Pidän lentopallon teknisistä asioista paljon. Karu totuus kuitenkin on, ettei tiukassa pelissä mikään tekninen tai taktinen asia voita joukkuetta, jonkan jäsenet ovat oikeasti sitoutuneet toimintaan. Samojen asioiden arvostaminen auttaa kasvattamaan joukkuetovereiden keskinäistä luottamusta.

3. Puhumme ajatuksista ja kehonkielestä

Tavallisesti whiteboardin toinen puoli käsittelee kunkin päivän harjoitusta, sekä niitä asioita mitä sillä hetkellä hiomme. Kääntöpuolelle olemme kirjoittaneet joukkueen arvot, joitakin teknisiä asioita, sekä muun muassa tämän sitaatin:

As a single footstep will not make a path on the earth, so a single thought will not make a pathway in the mind. To make a deep physical path, we walk again and again. To make a deep mental path, we must think over and over the kind of thoughts we wish to dominate our lives.”

– Henry David Thoreau

Olemme piirtäneet sen alle kaksi kuvaa. Molemmat alkavat samasta pisteestä nimeltä ”Bad pass.” Toinen (sinisellä) näyttää mitä tapahtuu jos ajattelet itseksi ”Ok, next play.” ja toinen (punaisella) mitä tapahtuu jos reaktiosi on aina ”#$%#%!” Jos ajatuksesi kulkevat aina samoja polkuja, tulee näistä poluista lopulta syviä. Muutamalla nuorella pelaajalla on tämän kanssa paljon tekemistä, ja lopulta rautalangasta väänsimme heille visuaalisen mallin. Punaisia viivoja täynnä oleva kuva ei enää niin houkuttele -etenkään kun vertaa rauhalliseen siniseen. Puhumme myös käsitteestä Behavior drives emotion. Haluatko, että urasi lopulla muistat kaikki huonot suoritukset paremmin kuin hyvät? Näin kuitenkin käy, jos yhdistät johonkin tapahtumaan voimakkaan tunnelatauksen. Asiat tulisi, kuten Kuoksakin sanoo, kohdata neutraalisti ja jatkaa sitten matkaa.

Every cell in your body is listening to your thoughts.”

Eräs mielenkiintoinen ja vähän opetettu taito liittyy kehon kieleen. Emme 2010-luvulla voi ajatella, että ajatuksemme ovat erossa siitä, mitä fyysinen kehomme tekee. Ihminen on kokonaisuus ja meidän täytyy varoa mitä kerromme itsellemme. Negatiivisista ajatuksista puhuimme jo edellä, mutta harva tulee ajatelleeksi, että myös ihmisen kehonkieli vaikuttaa huomattavasti siihen mitä hän kulloinkin tuntee. Eikä vain yksilöön itseensä, vaan myös siihen mitä muut hänen ympärillään tuntevat. Laadimme pienen listan asioista, joita meidän kannattaa kehollamme ilmaista: Haluamme esimerkiksi aina kulkea selkä suorana, iloitsemaan pisteistä ja niin edelleen. Toisekseen emme halua ristiä käsivarsia ”puskaan”, roikkua verkossa, potkia palloja, ja sitä rataa. Sekä omat että vastustajat seuraavat sinua tarkasti, pienistä faneista puhumattakaan. Kaikille heille kehosi kertoo jotakin sinusta, halusitpa sitä tai et.

4. Luomme pelitilanteeseen valmistavan pelijärjestelmän ja harjoitusympäristön

Eräs valkotaulumme vakiovieraista on sitaatti ”There are no little things.” Vaikka pelitilanne on aina joiltakin osin tuntematon, auttaa systemaattinen pienten asioiden harjoittelu lisäämään hallinnan tunnetta ja vähentämän painetta. Toisinsanoen harjoituksissa ei ikinä ole palloa, jolla ”ei ole väliä.” Kaikella on väliä. Sillä nostatko pallon 40cm vai 50cm oikealta puoleltasi on väliä. Sillä ottaako passari ensimmäisen askeleen oikealla vai vasemmalla jalalla on väliä. Sillä mitä keskitorjuja huutaa noston ollessa irti on väliä. Urheilijalle tuo suurta turvaa harjoitella asioita, jotka tehdään koko ajan samalla tavalla. Yksi harjoittelun tärkeimmistä tavoitteista on tehdä pelitavasta tuttu ja yksityiskohtainen, jotta vältymme tarpeettomilta yllätyksiltä ja luotamme kykyymme pelata.

Harjoitusympäristöllä tarkoitan tässä kahta asiaa. Karkeasti ottaen kaikki valikoimamme treenit ovat joko (1.) opetusharjoitteita tai (2.) kilpailuharjoitteita. Molemmat kategoriat ovat 95% pelinomaisia, ja molempien aikana opetamme (mutta kilpaillessa toki hieman vähemmän.) Tyypillisesti harjoituksen ensimmäinen pallollinen 45 min menee yksityiskohtien hiomisessa. Viimeisen 1h 15min ajan taas yritämme siirtää nämä yksityiskohdat tilanteeseen, jossa kilpaillaan voitosta. Läsnä ovat pistelasku, nopea tempo, sanktio häviäjille, ja niin edelleen. Lisäksi pidämme kirjaa siitä kuka voittaa ja häviää harjoituksissa, ja käytämme näitä faktoja apuna päättäessämme esimerkiksi peliajasta. Vaikka pelitilanteen -saati arvokisojen finaalin- painetta et harjoituksissa täysin pysty simuloimaan, jo pienenkin paineen alle pelaamisesta on urheilijoille hyötyä. Lisäksi oppiminen on tila-sidonnaista, joten jos pelissä lasketaan pisteitä, teemme niin myös harjoituksissa.

5. Luomme rutiineja

Rutiineja rakennetaan harjoituksissa, joten oikeastaan tämä on jatkoa edelliselle… Ohessa joitakin työkaluja, joita käytämme taitojen (myös henkisten taitojen) opettamiseen. Yleensä nämä joko löytyvät valkotaulultamme, tai puhumme niistä muuten päivittäin.

Are you ready to play? Lause löytyy pukukoppimme seinältä. Sen tarkoitus on muistuttaa, että sillä hetkellä, kun astut halliin sinun täytyy olla henkisesti valmis pelaamaan. Jokainen pelaaja toimii omalla tavallaan, emmekä liiaksi puutu heidän alkurutiineihinsa niin kauan kuin heillä jokin rutiini on. Pelaajien ei siis tarvitse keskittyä silmät kiinni salin ovella, mutta arjen hälinä täytyy jollakin keinolla jättää taakse ennen kuin astumme parketille.

Little rocks. Pidän kovasti ”isojen” ja ”pienien” kivien konseptista. Isot kivet koskevat joukkueen kehityskohteita, ja pienet yksittäisen pelaajan taitoja. Tyypillisesti annamme joka treeniin pelaajalle yhden kehityskohteen johonkin hyökkäystaitoon ja toisen johonkin puolustustaitoon- heillä siis on aina jotakin mitä ajatuksella hioa. Vaikka kivet ovat enimmäkseen teknisiä ja taktisia asioita, osalla pelaajista ne liittyvät myös mentaalipuolelle. Parille kaverille taululla lukee muistutuksena viesti ”no swearing,” sillä heillä on pinttinyt tapa harmitella aivan joka pallon jälkeen kaikkea. Koska koimme, että tämän tavan korjaaminen on nyt tärkeämpi kuin minkään teknisen asian, ohjaamme myös opetuksen siihen suuntaan. (No, täysin robotteja emme voi olla, ja joskus täytyy jokaisen päästää höyryjä ulos… Mutta ei läheskään jokaisen suorituksen jälkeen.)

Illegal plays. Lista laittomista suorituksista löytyy niinikään valkotaululta. Kyseessä olevat suoritukset eivät varsinaisesti ole lentopallon sääntöjen vastaisia, mutta silti haitaksi joukkueelle. Vaikka kyseessä on enimmäkseen taktisista asioista koostuva lista, on yksi yleisimmistä laittomuuksista negatiivinen kehonkieli. Jos pelaajan ”telesna govorica” on asiatonta, laitamme rauhassa treenin hetkeksi poikki, ja jatkamme kun taas näytämme urheilijoilta.

Serving routine. Lentopallon ainoa suljettu taito on syöttö, ja siten ainoa suoritus jossa et reagoi jonkin muun pelaajan toimintaan. Koska syöttö on lisäksi kenties tärkein lentopallosuoritus, haluamme pelaajien toimivan saman rutiinin kautta joka kerta, sekä fyysisesti, että ajatusissa. Osalle emme tästä juuri puhu, sillä he ovat itsevarmoja, tasaisia suorittajia. Joillekin pelaajista taas voi olla suurtakin apua tietoisesta rutiinista, joka auttaa heitä kohdistamaan ajatukset olennaiseen.

Olipa joukkueessa alan koulutuksen saanut ihminen tai ei, yhdestä asiasta olen kuitenkin ihan varma. On ehdottoman tärkeää, että henkisessä valmennuksessa apuna oleva ihminen kulkee saman matkan pelaajien mukana alusta loppuun. Pelaajilla täytyy olla luottamukseen perustuva suhde hänen kanssaan, eikä tällaista yhteyttä voi luoda satunnaisilla visiiteillä.

To be trusted is a greater compliment than being loved.” George MacDonald

Lauri H.

lhakala82@yahoo.com

PS. Talvikisojen aikaan julkaistiin myös tämä hieno artikkeli:

http://yle.fi/urheilu/urheilupsykologi_ronkainen_menee_sinne_missa_urheilijat_ovat_-_onnistumiseni_ei_ole_mitattavissa_mitaleissa/7061487?ref=leiki-es