Takana tiivis pelirupeama. Olemme pelanneet viime viikot eri puolella Kaliforniaa, mutta tällä viikolla pääsimme vihdoin harjoittelemaankin. Suurin osa joukkueista harjoittelee samalla lailla kuin pelaa… Heikosti valmistautunut harvoin menestyy, joten on tarkeää tehdä harjoituksista samanlaisia kuin itse pelitilanne. Parhaat joukkueet harjoittelevat ja valmistautuvat juuri pelinomaisissa harjoituksissa, mutta valitettavasti aina ei ole itsestäänselvää mitä “hyvä” tai “pelinomainen” pitää sisällään. Jokainen valmentaja haluaa varmasti maksimoida joukkueensa kehityksen, mutta kuten sanonta kuuluu, tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla.
Paras tapa oppia mikä tahansa taito on käyttää aikaa erikoistuneesti juuri kyseisen taidon parissa. Niinpä paras tapa oppia pelaamaan lentopalloa on pelaamalla lentopalloa… Harjoittelun spesifisyys (eli lajinomaisuus, tarkkuus, erityisyys) on varmaankin tärkein harjoittelua ohjaava periaate, mutta silti se on monille tuntematon käsite. Tyypillinen amerikkalainen urheilusanonta kuuluu: “Every day you either get better or get worse.” Tämä on täyttä totta. Vaikka emme näekaan ruohon kasvavan silmissä, emmekä lihasten voimistuvan harjoittelun seurauksena, joka päivä sinä joko kehityt tai taannut. Muutos on kuitenkin niin pieni, edestakainen, ja asteittainen, ettemme sitä huomaa. Tämä näkyy kaikessa, mitä teemme.
Valmentaja ei välittömästi harjoituksen aikana (eikä heti sen jälkeen) omin silmin näe onko pelaaja kehittynyt vai ei. Seurauksena monet harjoitteistamme ja metodeistamme eivät kehitä meitä lainkaan, kehittävät vähan, tai jopa vievat kehitysta taaksepäin. Pepperdinen päävalmentaja Marv Dunphy kysyykin pelaajilta usein: “How much transfer do we want from practice to a match? One hundred percent. ” Tämä koskee niin käytöstä, keskittymistä, kuin itse harjoitettakin. Harjoittele siis, niin kuin pelaat, jotta siirtovaikutus olisi 100%, eikä yhtään sen vähempää.
Lauri H.
COACH HAKALA BLOGI 