Archive | January, 2012

Menestymisestä ja sen kopioimisesta

22 Jan

Taipumuksemme on valmentaa niin kuin meitä on valmennettu, mutta löytyy myös heitä, jotka katsovat oman kulttuurin ulkopuolelle. Moni valmentaja tekee omasta filosofiastaan kuitenkin sillisalaattia poimimalla yhden harjoitusmetodin (tai taktisen, tai teknisen ajatuksen) sieltä, ja toisen täältä. Ajatuksena tietenkin ”saada kaikki parhaat puolet kaikista kulttuureista.” Ajatus on muodikas, ja saattaa äkkiseltään vaikuttaa avarakatseisen koutsin toiminnalta.

Olipa valmentaja avoin uudelle tai ei, uusien ideoiden haaliminen ilman johtoajatusta on vaarallista. Millä perusteella valitset uuden valmennusmetodin monien joukosta? Yleisen vastaus on menestys. Kopioimme jotakin, koska olympiavoittaja teki näin, tai Italian Serie A:ssa harjoiteltiin niin. Vaikka onkin tärkeää seurata menestyviä joukkueita ja valmentajia, ei pelkkä menestys koskaan saisi olla ainoa kriteeri.

Jokaisen voittavan joukkueen takana on kompleksi pienten ja suurten asioiden kertotaulu, eikä meidän aina ole helppoa yhdistää syytä ja seurausta. Olen käynyt kaikkein surullisimmat valmennuskeskusteluni ihmisten kanssa, jotka perustelevat omaa tekemistään muiden tekemisillä. Menestys – josta tulemme puhumaan vielä paljon- on hyvin kaksiteräinen miekka. Se saattaa kertoa joko paljon tai vähän joukkueesta todellisesta potentiaalista ja valmennuksen laadusta.

Missä tahansa aikajanan vaiheessa voit osoittaa voittavan joukkueen pelaajia, ja nähdä ainostaan sen mitä tällä hetkellä tapahtuu. Et kuitenkaan nähdä niitä tuhansia tunteja, kun nämä pelaajat ovat harjoitelleet aikaisemmissa seuroissa, aikaisempien valmetajien kanssa. Et myöskään näe kulissien taakse, etkä tunne joukkueen sisäistä dynamiikkaa. Kaikkien viimeisimmäksi (ja tähän lankaan menevät useimmat kopioijat) moni ei tiedä mitkä asiat ovat primäärejä, ja mitkä sekundaarisia.

Brasilia (2000-luvun voitokkain joukkue miesten lentopallossa) saattaa viettää 90% ajastaan kilpailullisissa, pelinomaisissa harjoitteissa, ja pelaajat ovat pelanneet pienpelejä lapsesta asti. Ei siis ihme, että he tuntuvat syntyneen lentopallo kainalossa. Katsoessa Brasilian avoimia harjoituksia valmentajat kuitenkin kopiovat kaikkein erikoisimmat harjoitteet, joiden parissa joukkue viettää vain hyvin vähän aikaa. Samalla harva näkee tärkeintä syytä menestyksen takana: Tuhansien tuntien kovaa keskenäistä kilpailua pelinomaisissa tilanteissa (ja riittävän suurta pelaajapoolia tietenkin.)

Menestys on kiehtova asia, ja ilman muuta meidän tulee seurata mitä ympärillämme tapahtuu. Valmennusfilosofiaa ei kuitenkaan kannata pohjata siihen, mitä muut tekevät. Ajan hammasta kestävä menestys perustuukin ajan hammasta kestäviin periaatteisiin: Toimintaa ohjaaviin totuuksiin, jotka säilyvät muuttumattomina kunnes toisin todistetaan. Ralph Waldo Emersonin sanoin…

“As to the methods there may be a million and then some, but principles are few. The man who grasps principles can successfully select his own methods. The man who tries methods, ignoring principles, is sure to have trouble.”

Lauri H

Tags: , ,

Me Valmennamme niin kuin Meitä on Valmennettu

8 Jan

Ihmiset tulevat harvoin ajatelleeksi osaansa sukupolvien ketjussa. Kaikki ideat, kulttuurit, geenit ja niin edelleen syntyvät jo jostakin olemassa olevasta materiaalista. Mistä meidän ajatuksemme urheilusta ja valmennuksesta ovat sitten peräisin? Omilta valmentajiltamme tietysti.

Samalla tavalla kuin Länsi-Eurooppaan syntyvä lapsi todennäköisesti omaksuu länsimaisen kulttuurin ja Lähi-itään syntyvä arabien, me perimme pelaajina omien valmentajiemme kulttuurin. Ongelma kulttuureita vertaillessa kuitenkin on se, että niitä on vaikea laittaa millekään arvoasteikolle. Mikä tekee yhdestä kulttuurista toista paremman? Kun kyse on elämäntavasta,  ruoasta, kielestä tai muusta, vastaukset eivät ole yksiselitteisiä. Seurauksena on “antaa kaikkien kukkien kukkia” – tyylinen ajatusmaailma, jossa jokainen kulttuuri nähdään yhdevertaisena.

Valmennuksesta puhuttaessa ajatusmaailmame on samanlainen, vaikka kyse ei enää olekaan elämäntavasta samanlaisessa merkitysessä. Valmentajat ovat pohjimmiltaan opettajia: ihmisiä, jotka yrittävät opettaa pelaajille erilaisia asioita päämääränään joka kehitys ja/tai menestyminen. Vaikka oikeita ja vääriä tapoja harjoitella ja valmentaa ei olekaan, eivät eri valmennustyylit kuitenkaan ole “yhtä hyviä.” Oikean ja väärän sijaan onkin olemassa tehokkaita ja tehottomia tapoja kehittää pelaajia ja urheilijoita, ja valmentajina meidän tulisi kiinnittää huomiomme näiden tapojen löytämiseen.

Tietyn kulttuurin piirissä kasvaminen tekee meistä kuitenkin jäävejä vertaamaan erilaisia valmennusnäkemyksiä: Perusasetus meillä jokaisella on, että oma kulttuurimme, kielemme, uskontomme jne on se paras ja oikea. Vaatiikin suurta nöyryyttä uskaltaa muuttaa omia valmennusnäkemyksiään omasta kulttuurista poikkeaviksi, ja tutkitun tiedon mukaiseksi. Kun katsomme objektiivisesti urheilun ja harjoittelun maailmaa, ja eri lajien parhaita valmentajia, huomaamme heidän filosofiansa kumpuavan samanlaisista periaatteista. Näitä ovat esimerkiksi (1) oppimisen, (2) biomekaniikan ja (3) liikuntafysiologian lait. Ne pätevät meihin kaikkiin aivan kuin fysiikankin lait.

Vaikka näiden lakien sovellukset voivatkin olla lukemattomia, toimivia periaatteita siis on vähän. Hyvät periaatteet kestävät ajan hammasta, ja pysyvät samoina sovellusten muuttuessa… Palaamme tähän aiheeseen tulevaisuudessa vielä usein. Ohessa linkki USAn lentopallokehittäjän John Kesselin samanaiheiseen blogipostiin:

http://usavolleyball.org/blogs/growing-the-game-together-blog/posts/1164-we-coach-the-way-we-were-coached

Hyvää alkanutta vuotta,

Lauri H.

Tags: ,